Morganismi

Bambu, bamburuoko (Bambusa),  troopillinen heinäkasvisuku, jonka useimmat  lajit ’kasvavat kosteilla rantamailla tiheitä ruovikkometsiä muodostaen. Korsi kovaseinäinen,
nopeakasvuinen (jopa 90 cm vuorokaudessa) tullen jopa 30 m pitkäksi ja 30 cm paksuksi. Int. b:ua (B.arundinacea) käyttävät asukkaat m. m. rakennusten, lauttojen,
veneitten, huonekalujen, mattojen, hattujen valmistukseen; niinisäikeistä tehdään b.-paperia, nuoret versot ovat syötäviä. — Eräitä lajeja viljellään koristuskasveina kasvihuoneissa.

Balneologia (lat., kreik.), oppi  kylvyistä ja niiden terveydellisestä
merkityksestä. — Balneoterapia, kylpyhoito.
 

Balloteeraus (engl.), suljettu äänestys, varsinkin valkeita ja mustia palloja käyttämällä, palloäänestys.

Ballista (kreik.), heittokone, jolla sodassa heitettiin kiviä, pölkkyjä tai suuria nuolia. — Ballistiikka, oppi heitettyjen tai ammuttujen kappaleiden liikkeestä. — Ballistiitti, eräs
vähäsavuinen ruutilaji.

Balkanin niemimaa, Euroopan kaakkoisin niemi, jonka pohjoisrajana tav. pidetään Savaa ja Tonaivaa; n. 580,000 km². Suurimmaksi osaksi vuorimaata
(dinaarinen poimuvuorisysteemi luoteessa, Albaanian-Kreikan vuoret, Rhodope, Balkan-vuoret). Tärkeimmät joet Vardar, Struma, Maritza ja Tonavan
lisäjoki Morava. Väestö, n. 18,5 milj., hyvin kirjavaa: serbialaisia, sloveeneja, bulgaareja, kreikkalaisia, albaaneja, turkkilaisia, romaanlalaisia, tataareja,
armeenialaisia. Valtioita: (Etelä-Slaavia, Bulgaaria, Albaania ja Kreikka. Sitäpaitsi Romaanian Dobrudža ja Euroopan Turkki.

Balkanin sodat 1912-13. Ensim. Balkanin sodan syynä olivat Makedonian selkkaukset. Bulgaaria, Serbia, Kreikka ja Montenegro olivat tehneet
1912 liiton Turkin vallan lopettamiseksi Euroopasta. Sotatoimet aloitettiin lokakuussa. Montenegrolaiset hyökkäsivät voitokkaasti rajan yli, serbialaiset
voittivat Kumanovon taistelussa, valloittivat Yskubin ja Monastirin, kreikkalaiset puhdistivat Etelä-Makedonian ja miehittivät Saloniki’n. Bulgaarialaiset
valloittivat Kirk-Kilissen varustukset, voittivat Lule Burgasin taistelun ja piirittivät Adrianopolija. Turkkilaiset asettuivat puolustusasemiin Tšataldžan linjalle.
Joulukuussa tehtiin aselepo ja rauhanneuvottelut aloitettiin, mutta helmikuusta 1913 jatkettiin jälleen sotatoimia. Tällöin valloitettiin Turkilta
Janina, Adrianopoli ja Skutari. Kreikan laivasto hallitsi asemaa merellä. Rauha solmittiin Lontoossa. Turkin oli luovutettava eurooppalaiset alueensa
Konstantinopolia ja sen länsipuolella olevaa kapeaa kaistaletta lukuunottamatta. Raja vedettiin Enoksesta Midiaan.

Toisen Balkanin sodan syynä oli voittajien riitautuminen saaliista. Kun Itävalta-Unkari ja Italia kieltäytyivät antamasta Serbialle Albaaniaa,
vaati se korvausta Bulgaarialle tulevista Makedonian osista. Kesäkuussa 1913 bulgaarialaiset aloittivat sodan serbialaisia ja kreikkalaisia vastaan kärsien
tappioita. Heinäkuussa romaanialaiset, jotka olivat vaatineet Bulgaarialta aluekorvausta sen laajenemisesta, menivät rajan yli, ja Turkki valloitti takaisin
Adrianopoli’n, Bukarestissa (elok. 1913) solmitussa rauhassa Romaania sai eteläisen Dobrudžan m. m. Silistrian. Suurin oisa Makedoniaa joutui Serbialle ja
Kreikalle, joka sai m. m. Saloniki’n ja Kavalan. Bulgaarialle jäi vain kapea Aigeian-meren rantaan johtava kaistale. Montenegroa laajennettiin etupäässä
koillisrajallaan. Konstantinopolissa tehdyssä rauhassa sam. v. Turkki sai pitää Adrianopoli’n; raja vedettiin nyt pitkin Maritzaa.

Balkanisoida, luomalla tai ylläpitämällä lukuisia keskenään riiteleviä pikkuvaltioita saada aikaan samanlainen sekasortoinen valtiollinen tila kuin se,
mikä Balkanin niemimaalla vallitsee.

Balkan-vuoret, Balkanin niemimaalla. Bulgaariassa sijaitseva, idästä länteen kulkeva 600 km pitkä, 21-45 km leveä vuorijono; korkein huippu Jumruktšal
2,375 m. 12 kuljettavaa solaa m. m. Baba-Konak, Šipka, Kireskedi.

Baletti (ransk.-it.), soiton säestyksellä näyttämöltä esitettävä taidetanssi, jossa
vain plastillisten asentojen ja ilmeikkäiden liikkeiden avulla esitetään
täydellisiä tapahtumasarjoja.

Baldakiini (it.), kateverho tai suojakate sängyn y. m. yläpuolella.

Balanssi (ransk.), vastapaino, tasapaino, kassanvajaus; koneissa 2-vartinen
vipu, joka kiertyy edestakaisin; kellon b., huima, joka tasaa käyntiä.

Bakteerit (kreik. bakterion = pieni sauva) l. jakosienet (Schizomycetes),
taiv. kasvikuntaan luettuja, yksisoluisia, paljain silmin näkymättömiä (0,000,5-0,002
mm), ketollisia, tumattomia eliöitä, jotka voidaan ryhmittää seuraaviin muotoryhmiin:
1) kokit l. pallo-b., pallomaisia, yksitellen, parittain, nauhamaisina ketjuina
tai epäsäännöllisinä tai säännöttöminä joukkioina esiintyviä; 2) basillit l.
sauva-b., lieriömäisiä soluja,; 3) spirillit, kierteisiä (heikosti
kierteisiä sanotaan vibrioneiksi, monikierteisiä spirokeetoiksi). —
B:eja on luonnossa miltei kaikkialla Useat liikkuvat vilkkaasti väryskarvojen
avulla, joita voi olla solun toisessa tai molemmissa päissä tai kautta koko
pinnan. Lisääntyvät jakautumalla. Epäedullisissa olosuhteissa monet
muodostavat solun sisään n. s. lepoitiöitä, jotka ovat hyvin vastustuskykyisiä.
Useimmat b. viihtyvät paraiten +10° ja +40° välillä olevissa lämpötiloissa,
mutta monet voivat varsinkin itiötilassa sietää suurta kuumuutta ja kylmyyttä
(jopa —190° tai +130°). Eräille lajeille on happi välttämätön elämän
edellytys (aërobit) toiset tulevat toimeen sekä sen yhteydessä että ilman sitä
(fakultatiiviset anaërobit), toiset taas vain hapetta (anaërobit). — B:n
aikaansa annokset ovat hyvin moninaiset ja niiden merkitys niin hyvin luonnon
elämässä kuin ihmisen taloudessa erikoisen suuri. Niinpä käyte-b.
(zymogeeniset b.) synnyttävät elottomissa orgaanisissa aineissa käymistä
aiheuttavia käyteaineita (entsyymejä, fenmenttejä), mätänemis-b.
(saprogeeniset b.) hajoittavat kuolleiden eläinten ja kasvien solukot
yksinkertaisemmiksi, vihreiden kasvien ravinnoksi kelpaaviksi yhdistyksiksi, edistäen siten
aineiden kiertokulkua luonnossa ja samalla valmistaen tilaa uudelle elämälle;
tauti-b. (patogeeniset b.) tuhoavat eläviä kasvi- ja eläimsolukoita erittämällä
myrkyllisiä aineenvaihtotuotteita (toksiineja); väri-b. (kromogeeniset b.) synnyttävät
omituisia väriaineita ja valo-b. (fotogeeniset b.) aiheuttavat
ravintoalustassaan aikoinaan suurta ihmetystä herättäneitä valoilmiöitä; n. s. maa-b:sta
eräät (juuribakteerit) voivat yhteyttää vapaata typpeä, toiset (nitriitti- ja
nitraatti-b.) hapettavat amoniakin typpihapoksi siten lisäten maan
ravintoaineenpitoisuutta.

B:n käytännöllisen merkitykseni vuoksi on niiden tutkimus kehittynyt
erikoiseksi tieteenhaaraksi, bakteeriopiksi l. bakteriologiaksi,
josta on muodostunut lääketieteen, maatalouden ja eri teollisuudenhaarain tärkeä
aputiede. Bakteeritutkimuksissa on suuri merkitys bakteeriviljelyksillä, joita
suoritetaan joko ravintoliuoksissa tai hyytelömäisellä alustalla (esim.
agar-agarilla, ks. t.); niillä, voidaan todeta eri bakteerilajien kasvutapa ja fysiologiset
ominaisuudet. Tautibakteerien kokeellisessa tutkimuksessa käytetään eläviä
koe-eläimiä, tavallisimmin hiiriä, marsu ja tai kaniineja. — Bakteriologian
varsinaisena perustajana pidetään Louis Pasteuria (ks. t.); tautibakteerien
tutkimisessa on Robert Koch illa (ks. t.) uranuurtajan osuus. —
Bakteriofobia, bakteeripelko, bakteerikauhu. — Bakterioosi, kasvitauti, jonka joku
bakteerilaji yksinänsä aiheuttaa. — Bakteroidit, nystyräbakteerit,
hernekasvien juurinystyröissä elävät luonnottoman suuret bakteerit, jotka kasvi imee
itseensä saaden siten niiden yhteyttämän typen.

Bakeliitti, belg.-amer. kemistin Baekelandin keksimä aine, jota valmistetaan
kuumentamalla formaliinia ja karbolihappoa jonkun alkalin kera. Valmistuksen
alkuasteilla se on muovailtavaa, enemmän kuumennettaessa se käy erittäin
kovaksi, liukenemattomaksi, hartsimaiseksi. Käytetään eboniitin vastikkeena
sähköteknillisten esineiden, veitsenpäiden, kädensijojen, kampojen y. m. valmistamiseen.

Babirussa, hirvisika (ks. t.).

Babelin torni, Raamatun kertomuksen (1 Moos 11) mukaan korkea torni, jota Noan jälkeläiset ryhtyivät rakentamaan.

Baal, „herra", länsi-seemiläisten kansojen korkein jumala. (Kanaanilaisten
B. oli luultavasti auringonjumala ja edusti elämän ja hedelmällisyyden
alkuperustetta.

B, euroopp.-lat, kirjaimiston toinen merkki. Lyh. roomal. rahoissa y. m. B voi olla = Brutus t. Balbus (vanhoissa
krist. kirjoituksissa) beatus, beata. Englannissa = Bachelor (ks. Baccalaureus). Numeroidessa B, b vastaa 2:ta.
Farmakologisena merkkinä B vanhemmissa resepteissä = Balneum (kylpy) ja Balsamum. Areometrisissä tiedonannoissa
B tarkoittaa Baumén asteikkoa, logiikassa predikaattia (A subjektia), tavaroissa lähinnä parasta tai lähinnä järeintä lajia.
— Mus. Sävel, jonka taso on 1/2 askelta alempana kuin h-sävel. — Alennusmerkki ♭, jonka esiintyminen määrää
jonkun sävelen tason siirrettäväksi 1/2 askelta alemmaksi. — Kem. Boorin (ks. t.) kem. merkki.

Avaruus, taivaankappalten välinen ja rajattomasti niiden ulkopuolelle jatkuva tila. Relativiteettiteorian mukaan on a. rajaton, mutta ei ääretön.

Autodafee (esp.), „uskon toimitus", Espanjassa ja Portugalissa käytännössä
ollut inkvisitsionin tuomion juhlallinen toimeenpano, tav. roviolla polttaminen.

Auto (lat.), keskiajalla kirkollisissa y. m. juhlissa esitetty näytelmä, — Auto (kreik.), alkuosana us, vieraskielisissä
sanoissa; suomen itse-, oma-; myös = automobiili.

Austraalia, Aasian kaakkoispuolella sijaitseva maanosa. Tavallisimmin tarkoitetaan tällä nimellä vain A:n mannerta pienine rannikkosaarineen ja Tasmanian saarta; sanan laajemmassa
merkityksessä kuuluu A:aan edellisten lisäksi Tyynen-meren koko laaja saaristo, n. s. Oseaania.
 

Austraalian manner.
Pinta-ala n. 7,63 milj. km², Tasmania n. 68,000 km². Mantereen pohjoisin niemenkärki Kap York 10° 50’ ja eteläisin Kap Wilson 39° 9’ et. lev., läntisin Steep Point 113° 6’ ja itäisin Kap Byron 153° 40’ it. pit. Suurin pituus pohjoisesta etelään n. 3,200 km, idästä länteen yli 4,100 km. Koillisrannikolla on n. 2,000 km pitkä koralliriuttajono 40-180 km:n etäisyydellä rannasta. Pinnanmuodostukseen nähden on mantereella erotettavissa 3 osaa: 1) itäinen poimuvuorialue, jonka korkein jono A:n alpit (Mount Townsend 2,241 m ja Mount Kosciuszko 2,234 m); 2) keskinen alanko, jossa mantereen ainoa suuri joki Murray ja sen lisäjoki Darling ja jonka länsiosassa useita matalia suolajärviä; 3) läntinen erämaa-alue, jonka suurimmat yhtäjaksoiset erämaat ovat Iso Victoria-erämaa, Gibsonin-erämaa ja Iso Hiekkaerämaa. Ilmasto on mantereen pohjoisosassa troopillista; vuodenaikoja on vain kaksi: pouta-aika (lounaismonsuuni) touko-lokakuussa ja sadeaika (luoteismonsuuni) marras-huhtikuussa. Eteläosassa on subtroopillinen ilmasto: ankarat poudat ja rajut rankkasateet. Useimmissa A:n joissa on vettä vain sadeaikana, pouta-aikana ne kuivuvat lammikkojonoiksi (creeks). Murray- ja Darling-joista saadaan vettä keinokasteluun maanviljelystä varten; porakaivojen vesi soveltuu pääasiassa vain lammaslaumojen juottoon, mutta on liian suolaista kasteluun. Kasvistossa on huomattava endeemisten lajien suuri luku; mantereen lounaisosassa 82 % siemenkasveista endeemisiä. Tunnusmerkillisiä A:lle ovat eukalyptusmetsät, joita on varsinkin itä- ja luoteisosissa, heinäpuut ja akaasiat. Troopillisia sademetsiä on pohjois- ja itärannikolla; sisä- ja eteläosissa on laajoja savanneja, aroja ja erämaita tai akaasia- ja eukalyptus- y. m. pensaikkoja (scrubs); kaakossa kasvaa metsissä saniaispuita. A:sta ei ole ainoatakaan tärkeätä viljelyskasvia kotoisin. Eläimistö on perin erikoislaatuinen. Imettäväiseläimistö on, lukuunottamatta rottia, lepakoita, dingo-koiraa sekä maahan tuotettuja kotieläimiä (kaniinit lisääntyneet maanvaivaksi), vain pussi- ja nokkaeläimiä. Linnusto on rikas (paratiisi- ja lyyrylinnut, papukaijat, musta joutsen, emu, kasuaarit). Kaloista mainittakoon austr. keuhkokala.
Asukkaita on mantereella n. 5,5 milj. (keskimäärin 0,7 henkeä km²:lla, Tasmaniassa n. 220,000. Alkuasukkaat n. s. A:n neekereitä, jotka muodostavat oman rotutyypin. Heidän ihonsa on tumma (ruskeankeltainen-musta), tukka kähärä, silmäkulmat ulkonevat, silmät pienet, nenä lyhyt ja leveä, huulet paksut, ruumiin pituus 150-180 cm. Nykyisin heitä on enää n. 60,000 henkeä, niistä 20,000 eurooppalaisten palveluksessa, muut kiertelevät paikasta toiseen, alkuperäisellä keräilyasteella eläen. — Ensimmäiset maahan siirtyneet eurooppalaiset olivat Englannista lähetettyjä rikollisia. Viime vuosisadan puolivälissä A:ssa tehdyt kultalöydöt aiheuttivat suuren siirtolaistulvan sinne. Nyttemmin ovat maanviljelys ja karjanhoito suurenmoisesti kehittyneinä maan pääelinkeinot. Vehnä on tärkein viljalaji, hedelmiä, viiniä ja sokeria viljellään myös runsaasti. Vielä tärkeämpi elinkeino on karjan (lampaiden, nautakarjan ja hevosten) hoito. Maapallon villamarkkinoilla on A. ylivoimainen; vuotia, talia, voita ja jäädytettyä lihaa viedään maasta paljon. — Väestön valtava enemmistö on englantilaisia; suomalaisia on 2,000-2,500, eniten (n. 900) Uudessa Etelä-Walesissa.
Löytöhistoria. A:n mantereen varsin, löytäjä oli holl. W. Jansz, joka 1605 purjehti Karpentaarian-lahden rantoja; sam. v. purjehti esp. L. de Torres salmesta, joka sai hänen nimensä. V. 1642 A. Tasman totesi, että A. oli suuri saari, eikä tarunomaisen „Etelämaan" niemi. Niinhyvin A:n mantereen kuin saariston seikkaperäisemmän tuntemuksen saavutti kumminkin vasta James Cook kolmen retkensä tuloksena (1768-79). A:n sisäosien tutkimus alkoi vasta 1800-luvulla. V. 1862 onnistui D. Stuartin matkata erämaa-alueen halki etelästä pohjoiseen. Hänen jälkeensä on sama matka suoritettu useitakin kertoja.
Valtiollinen jaoitus. A:n liittovaltion (Commonwealth of Australia) muodostaa 6 engl. siirtomaa valtiota: Victoria (227,610 km², 1,69 milj. as.), Uusi Etelä-Wales (801,494 km², 2,173 milj. as.), Queensland (1,736,500 km², 789,000 as.), Etelä-Austraalia (984,330 km², 513,000 as.), Länsi-Austraalia (2,527,530 km², 344,000 as.) ja Tasmania lähisaarilleen (67,894 km², 219,000 as.). Siihen kuuluu sitäpaitsi territorioina: 1) Pohjoisterritorio (1,356,130 km², 3,550 as.), 2) pieni liittoalue (2,360 km², n. 2,600 as,), jossa rakenteilla oleva liittovaltion tuleva pääkaup. Canberra sijaitsee, 3) Uusi-Guinea, (v. 1921 ent. saks. Uusi-Guinea liitettiin liittovaltioon) Papua-nimisenä territoriona ja 4) Norfolk-saaret. Englannin kuningasta edustaa kenraalikuvernööri ja hänen rinnallaan eduskuntaan nojautuva ministeristö. Eduskunta 2-kamarinen: senaatti ja edustajahuone. Senaattiin valitaan 6 edustajaa joka valtiosta, edustajakamariin valtioiden asukasluvun mukaan yht. 75 edustajaa. Kussakin yksityisvaltiossa on kuninkaan nimittämä kuvernööri ja 2-kamarinen eduskunta paikallisten kysymysten ratkaisijoina.

.Austraalian saaristo l. Oseaania. N. 66 milj. km²:n alueella hajallaan oleva saaristo, jossa maata n. 1 1/4 milj. km². Saaret ryhmitetään kolmeen pääryhmään: Melaneesia (Uusi-Guinea lähisaarineen, Louisiade-, Bismarckin-, Salomonin-saaristo, Santa Cruz-saaret, Uudet-Hebridit, Tukopia-, Loyalty-, Fidži-saaret, Uusi-Kaledonia), Polyneesia (Uusi-Seelanti, Kermadec-, Tonga-, Samoa-, Cook-, Tahiti-, Tubuai-, Paumotu-, Marquesas-, Manihiki-, Tokelau-, Fenix-, Ellice-, Hawaiji-, Sala y Gomez-, Pääsiäissaaret) ja Mikroneesia (Mariaanit, Karoliinit, Palau-saaret, Volcano- ja Gilbert-saaret, Marshall- saaristo). —Uuden-Seelannin, Uuden-Guinean ja Uuden-Kaledonian vuorissa kiteisiä ja kerrostuneita aineksia, muut saaret tuliperäisiä tai korallisaaria (paljon atolleja).
Asukkaat. Melaneesiassa asuu papualaisia ja melaneesialaisia, viime vuosikymmenen aikana on Uuden-Guinean sisäosista löydetty kääpiökansojakin; Polyneesiassa todennäköisesti malaijilaisista polveutuvat polyneesialaiset ja Mikroneesiassa sekakansa, mikroneesialaiset. Yhteensä Oseaaniassa on lähes 3 milj. as. Eurooppalaisia muualla vähänpaitsi Uudessa- Seelannissa, jossa n. 1,285,000 asukkaasta n. 1,220,000 eurooppalaista.
Löytöhistoria. Magalhães löysi Mariaanit 1521, Uusi-Guinea löydettiin 1526, Salomonin-saaret 1567, Tahiti-saaret 1605; Tasman löysi 1642 Uuden-Seelannin eteläsaaren ja 1643 Tonga- ja Fidži-saaret. Eniten A:n tuntemusta laajensi James Cook, joka 1770-luvulla löysi Tubual-, Cookin- ja Hawaiji-saaret, Uuden-Kaledonian y. m. Vielä 1800-luvulla löydettiin us. pienempiä saaria.
Valtiollinen jako. Maailmansodassa siirtyi saks. Uusi-Guinea, Bismarckin-saaret, saks. Salomonin- ja Samoa-saaret Englannille, Mariaanit, Karoliinit ja Marshall-saaret (paitsi Englannille siirtynyttä Nauru-saarta) Japanille. Nykyisin on valtiollinen jako seuraava. Englannin: suurin osa Uutta-Guineaa, Louisiade-, Bismarckin-, Salomonin- ja Norfolk-saaret, Uusi-Seelanti, Cook-, useimmat Samoa-, Fidži-, Kermadec-, Manihiki-, Tokelau-, Fenix-, Tonga-, Gilbert-, Ellice-, Santa Cruz-, Tukopia-saaret, Nauru. Ranskan: Uusi-Kaledonia, Loyalty-, Tahiti-, Marquesas-, Paumotu-, Tubuai-saaret. Englannin ja Ranskan yhteisen hallinnon alaisia ovat Uudet-Hebridit. Yhdysvaltojen: Hawaiji, Mariaaneista Guam, Samoa-saarista Tutuila y. m. Japanin: Mariaanit, Karoliinit, Marshall-, Palau-, Volcano- ja Bonin-saaret. Hollannin: Uuden-Guinean länsiosa. Chilen: Pääsiäissaaret, Sala y Gomez.

Aurora (lat.), aamurusko; jumalatar A. ks. Eos.

Auroraperhonen (Anthocharis cardamines), valkea päiväperhonen; koiraan etusiivet kärkiosastaan kellervän punaiset.

Aurora-seura, isänmaallis-kirjallinen seura, toimi Turussa 1770-79 H. G. Porthanin ympärillä; harrasti runoutta,
Suomen historian, maantiedon, talouden ja kielen tutkimusta. Alkoi 1771 julkaista maamme ensimmäistä
sanomalehteä „Tidningar utgifna af ett sällskap i Åbo". [Skr. utg. af Sv. Litt.sällsk. i Finland XLVII, 1900, LI, 1901.]