Afrikka, maapallon toiseksi suurin maanosa; pinta-ala, saaret mukaan luettuina, n. 30 milj. km2. Pohjoisin niemenkärki Kap Blanco 37o 20´ pohj. lev., eteläisin Kap Agulhas 34o 51´ et. lev., läntisin Kap Verde 17o 34´ länt. pit., itäisin Ras Hafun 51o 28´ it. pit. Suurin pituus pohjoisesta etelään n. 8,000 km; suurin leveys idästä länteen n. 7,500 km.

Rannikko. Rannikkoviivan pituus n. 30,600 km. Mantereen pinta-alaan verraten on A:lla vähemmän rannikkoa kuin millään muulla maanosalla.

Pinnanmuodostus. A. on suurimmaksi osaksi yksitoikkoista ylätasankoa. Atlas-vuoret ovat muulle A:lle vierasta muodostusta, vasta tertiääriajan lopulla ne joutuivatkin irti Apenniineista ja Sierra Nevadasta ja liittyivät poimuvuorettomaan A:aan. Atlas-maiden eteläpuolella ovat Sahara, yleensä korkeahko, paikoitellen vuorinen erämaa-alue, ja Sudan, ylätasankoa sekin. Keskiafr. ylätasangon keskellä on Kongo-alanne, länsirannikolla Kamerun-vuori (4,075 m). Mantereen korkein osa on Itä-A:n vuorimaa, jossa A:n korkeimmat, lumirajan ylittävät vuoret Kilima Ndzharo (6,010 m), Runsoro (5,500 m) ja Kenia (5,250 m). Luonteenomaisia tälle alueelle ovat pohjoisesta etelään kulkevat hautalaskeumat, joiden pohjassa useat Itä-A:n järvet ovat. Alueen pohjoisosa on jylhää Abessiinian vuorimaata. Etelä-A:n ylätasanko on reunavuorien ympäröimää. Madagaskar on suuri horsti. - A:n keskikorkeus on n. 650 m. Kun maanosan pinta sisämaassa on niin tasaista, etteivät joet voi virrata kyllin nopeaa, syntyy laajoja suo- ja rämemaita. Pohjoisessa ja etelässä on laajoja ylänköaltaita, joista vesi ei voi murtaa itselleen pääsyä mereen; A:n laskujoeton alue onkin melkein kolmannes koko maanosasta.

Ilmasto. Atlas-vuoristoa ja kapeata eteläistä rantakaistaletta lukuunottamatta on A. kauttaaltaan troopillista. Sudanissa nousee vuoden keskilämpö yli +30o, Tunisissa se on +17o, Kap-kaupungissa +16o. Sisämaassa saattavat vuorokautiset lämpötilanvaihtelut olla yli 30o. Päiväntasaajan seuduilla on kaksi sadeaikaa: syksyisin ja keväisin. Kahden puolen tätä aluetta olevilla seuduilla on sadeaika kesällä, pouta-aika talvella. Sahara ja Kalahari ovat A:n vähäsateisimpia seutuja; runsassateisimpia ovat Sierra Leone, Liberia, Kamerun (yli 10,000 mm). Sateet ovat lyhyet mutta rankat. Rannikot, varsinkin lännessä, ovat kuumia, kosteita, epäterveellisiä, kuumetautien pesäpaikkoja.

 Kasvillisuus. Atlas-maiden rannikolla aito Välimeren kasvillisuus (myrtti, laakeri, macchia-kasvillisuus), sisäosissa aroa ja erämaata; Saharassa ja Somalimaalla erämaata ja aroa; Sudanissa savannia; Keski-Afrikassa savannia ja troopillisia sademetsiä; Itä-Afrikassa taas savannia, korkeilla ylätasangoilla ja vuorilla alppikasvillisuutta; eteläosissa aroa, erämaata tai (Kap-maassa) ainavihantaa pensas- ja puukasvillisuutta. - A:sta kotoisin olevista hyötykasveista mainittakoon durra, kahvipensas, öljy- ja taatelipalmu.

Eläimistö on Atlas-maissa pääasiassa samanlaista kuin Välimeren pohjoisrannikon maissa, mutta joukossa on myös afr. eläimiä, kuten hyeenat, shakaalit, hyppyrotta, gaselli. Leijona on sieltä jo sukupuuttoon hävitetty. Aito afr. eläimistö tavataan vasta saharantakaisessa Afrikassa: norsu, sarvikuono, lukuisat ja monimuotoiset antilooppilajit, seeprat, sirahvit, apinat (gorilla, simpanssi, marakatit, paviaanit), virtahepo, okapi, strutsi, krokotiili, afr. keuhkokala, termiitit, tse-tse-kärpänen. Kotieläimistä kameeli, nautakarja, lammas, sika, vuohi, aasi ja kanat yleisimmät. - Monet A:n suurista imettäväismuodoista ovat nykyisin sukupuuton partaalla.

Liikenne ja kauppatavarat. Suezin kanavan avaaminen 1869 vilkastutti suuresti Egyptin ja Itä-Afrikan kauppayhteyttä Euroopan kanssa. Niilillä, Nigerillä, Sambesi'lla ja Senegalilla on höyrylaivaliikennettä ainoastaan alajuoksulla, vain Kongo ja Benu'e ovat pitemmälti suurillekin höyrylaivoille kulkukelpoisia. Suurilla järvillä on säännöllinen höyrylaivaliikenne. Ensim. rautatie (Aleksandria-Kairo) avattiin 1856. Nykyisin on A:n koko rautatieverkon pituus 52,000 km, josta Etelä-A:ssa n. 23,000 km, Egyptissä ja Sudanissa yht. 7,250 km. Suuri osa liikennettä tapahtuu kameelikaravaanien välityksellä, Etelä-A:ssa härkävaunuilla ja Keski-A:ssa kantajain avulla. - Kauppatavaroista mainittakoon: puuvilla Egyptistä, Sudanista ja Guinean rannikolta, maapähkinät troopillisesta Länsi-A:sta, kookospähkinät Itä-A:sta, palmuöljy ja kautsu A:n troopillisista sademetsistä, taatelit Saharasta, viini Madeirasta, Pohj.-A:sta ja Kap-maasta, norsuluu Sisä-A:sta, villa ja strutsin sulat Etelä-A:sta. Kullantuotannossa on A. maanosista ensim. sijalla, varsinkin Transvaalista ja Rhodesiasta saadaan runsaasti kultaa; Kimberleyn timanttikaivokset ovat niinikään tuottavia.

Asukkaat. Arviolta 145 milj. (keskimäärin 4,5 henkeä km2:llä). Enemmistö neekereitä: Sudanin neekereitä ja näiden eteläpuolella asuvia bantu-neekereitä. Hottentotit, bushmannit ja A:n sisäosissa asuvat kääpiöheimot lienevät A:n muinaisen alkuasutuksen viimeisiä rippeitä. Pohjois- ja itäosissa asuu seemiläisiä ja haamilaisia kansoja sekä eurooppalaisia, viimeksimainittuja myös Etelä-A:ssa; eurooppalaisia lienee A:ssa toista miljoonaa. Madagaskarin hova-kansa on malaijilaista alkuperää.

Uskonto. Pohjois-A:n ja Sudanin asukkaat enimmäkseen muhamettilaisia, muualla pakanoita. Kristittyjä on (paitsi eurooppalaisia) Abessiiniassa ja Egyptissä; lähetystyön tuloksena on kristinusko jonkun verran saanut jalansijaa neekerienkin keskuudessa.

Löytöhistoria. A:n koosta ja muodosta saatiin käsitys vasta 1400-luvun loppuvuosina. V. 1486 purjehti B. Diaz A:n eteläkärjen ohitse, ja 1498 purjehti Vasco da Gama A:n ympäri Intiaan. V. 1652 perustivat hollantilaiset Kap-siirtokunnan. Järjestelmällinen Afrikan tutkimus alkoi vasta 1800-luvulla; sen pani alulle 1788 Lontooseen perustettu "Afrikkalainen seura". Nigerin juoksua tutkivat engl. Mungo Park, Clapperton ja Lander 1822-30; saks. H. Barth tutki Sudania 1850-55; engl. Burton ja Speke löysivät 1857 Tanganjika- ja Viktoria-järvet ja tutkivat Niilin alkujuoksua; Niilin probleeman lopullisesti selvitti Stanley. Kuuluisin A:n tutkijoista oli skotlantilainen lähetyssaarnaaja D. Livingstone, joka (1851-56) ensimmäisenä kulki poikki A:n mantereen, selvitti Sambesi'n juoksun ja tutki perusteellisesti suurten järvien aluetta. Mainittakoon myös saks. Schweinfurth, Junker, Schnitzer, Lenz, Nachtigal, engl. Cameron, ransk. Brazza ja Foureau.

Valtiollinen jako. Itsenäisiä valtioita: Egyptin kuningaskunta (lähes 1 milj. km2, n. 13 milj. as.), Abessiinian keisarikunta (n. 1,1 milj. km2, n. 10 milj. as.), Liberian tasavalta (v:sta 1922 Yhdysvaltojen suojeluksen alainen, 95,400 km2, n. 1,5 milj.as.). - Ranskan alueita: Atlas-maat, Sahara, länt. Sudan, Senegal, ransk. Guinea, Norsunluurannikko, Dahome, suurin osa ent. Saksan Togo-maata ja Kamerunia, ransk. Keski-A., ransk. Somali-alue, Madagaskar, Komorit, Reunion (yht. n. 10,3 milj. km2, n. 30 milj. as.). - Englannin alueita: Gambia, Sierra Leone, Kultarannikko, Nigeria, osia ent. Saksan Togo-maasta ja Kamerunista, ent. Saksan Lounais-A., Etelä-A:n liittovaltio, Betshuana-maa, Rhodesia, ent. Saksan Itä-A. ja siihen liittyvä britt. Itä-A., Uganda-alue, itäinen Sudan (Englannin ja Egyptin yhteisen hallinnon alainen), britt. Somalimaa, Sansibar, Ascension, St. Helena, Mauritius, Seychellit, Tristan da Cunha (yht. n. 11,2 milj. km2, n. 60 milj. as.). - Italian: Tripolitania, Eritrea, Somalia (yht. yli 2 milj. km2, 1,7 milj.as.). - Portugalin: Angola, port. Guinea, port. Itä-Afrikka, Kap Verden saaret, Madeira, 2 Guinean saarta (yht. n. 2 milj. km2, n. 8 milj. as.). - Espanjan: Marokon pohjoisrannikko, Rio de Oro, esp. Guinea, Kanarian saaret (yht. n. 0,32 milj. km2, n. 1,2 milj. as.). - Belgian: Kongo-valtio (n. 2,4 milj. km2, n. 17,5 milj. as.). - Kansainvälinen alue: Tanger (600 km2, n. 60,000 as.).

 

Saharan erämaassa

 

Saharan keitaassa

 

Härkävaunu Etelä-Afrikan savannilla

 

Neekerikylä Senegalin alueella

 

Alkuasukasmaja Keski-Afrikassa

Afrikkalaiset kielet, lukuunottamatta yksinäisiä nuban, hottentottien ja bushmannien kieliä, jaetaan neljään ryhmään: 1. bantu-kielet päiväntasaajan eteläpuolella; 2. Keski-Afrikan neekerikielet; 3. haamilaiset kielet, m. m. kuolleet muinaisegyptin ja koptin kielet sekä vielä elävät libyan ja kushin kielet; 4. seemiläiset kielet, arabian ja abessiinialaiset kielet.