Ahvenanmaa (ruots. Åland), saaristo Pohjanlahden ja Itämeren välillä, n. 6,500 saarta, pinta-ala 1,426 km2, n. 27,000 as. Ruotsista sen erottaa kapeimmalta kohdaltaan n 50 km leveä, saareton ja syvä Ahvenanmeri; Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on saarekas ja kapea. Pääsaari, Ahvenan manner, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä. Ilmasto lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +5o, helmikuun -4o. Kasvillisuus yleensä rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja n. 750 lajia; niistä mainittakoon havinainen, vain täällä kasvava marjakuusi ja rantamaisemiin leimaa painava tyrnipensas. Eläimistöstä puuttuvat m. m. hirvi, ilves, metso.

Historia. A:n väestö on sinne v:n 800 jälkeen asettuneiden viikinkien jälkeläisiä. Vasta 1800-luvun loppupuolella siirtyi jonkun verran suomalaisia A:lle. Suomen ollessa Ruotsin yhteydessä luettiin A. hallinnollisesti kuuluvaksi Suomeen. Pariisin rauhassa 1856 Venäjä sitoutui olemaan linnoittamatta A:ta, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia maailmansodan aikana. Kun Venäjän vallankumouksen jälkeen ven. sotaväki oli alkanut esiintyä hillittömästi myös A:lla, heräsi siellä eräissä piireissä ajatus A:n liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi m. m. 7,135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta. A:n kysymys joutui Englannin aloitteesta 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän tekemän päätöksen mukaan (kesäk. 1921) A:n saaret jäivät Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen Eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina A:n jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Lokak. 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus A:n linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. A:n linnoitukset purettiin 1919.

Ahvenanmaan itsehallinto. Ahvenanmaan maakunnalla on Suomen valtakunnan erottamattomana osana laaja itsehallinto-oikeus, joka perustuu siitä 6/5 1920 annettuun lakiin sekä 11/8 1922 annettuun n. s. takuulakiin, jotka kumpikin ovat perustuslain luontoisia eikä niitä voida muuttaa eikä kumota ilman Ahvenanmaan Maakuntapäiväin suostumusta. Maakunnalla on oikeus valitun edustajistonsa, Maakuntapäivien, kautta säätää lakeja olemaan voimassa Ahvenanmaalla kaikista niistä asioista, joita itsehallintolaissa ei ole tasavallan lainsäädäntövallalle pidätetty. Tasavallan Presidentillä on kuitenkin valta, hankittuaan Korkeimman Oikeuden lausunnon, laissa säädetyn ajan kuluessa määrätä, että laki on raukeava, jos Presidentti katsoo lain koskevan asioita, jotka on tasavallan lainsäädäntöelimille pidätetty tai olevan ristiriidassa tasavallan yleisen edun kanssa. - Maakunnan hallintoa hoitavat maakuntapäivien asettama Maakuntalautakunta ja sen asettamat maakuntaviranomaiset, ja käsittää tämä hallinto kaikki ne asiat, joita ei ole tasavallan hallinnolle pidätetty. Tasavallan hallintoon kuuluvista asioista huolehtii maaherra. Tuomiovaltaa käyttävät tasavallan tuomioistuimet. Maakunnan tarpeisiin tarvittavat menot suorittaa maakunta, jota varten maakunta saa kokonaan tai osan erinäisistä veroista sekä voi määrätä erityisen verotuksen Ahvenanmaalla. Sen lisäksi voi maakunta vielä saada avustusta tasavallalta.

Ahvenanmaan kongressi, rauhansovittelut, jotka pidettiin 1718 ja 1719 Vårdössä Venäjän ja Ruotsin valtuutettujen välillä.