Ajanlasku, vuosien sarja luettuna jostakin tietystä ajankohdasta, joka krist. kansojen a:ssa on Kristuksen syntymisen hetki, juutalaisilla maailman luominen, muhamettilaisilla 16 p. heinäkuuta 622 j. Kr. l. Muhammedin pakopäivä Mekasta Medinaan, j. n. e. Nykyisen a:n muodostumiseen on enimmin vaikuttanut vanhojen egyptiläisten, kreikkalaisten ja roomalaisten a. Egyptiläisten a. perustui 365-vuorokautiseen v:een; roomalaisten myöhempi a. taas 355-vuorokautiseen v:een, johon silloin tällöin lisättiin 30-päiväinen karkauskuukausi. Julius Caesarin toimesta otettiin käytäntöön uusi a. (n. s. juliaaninen kalenteri l. vanha luku). Sen perustana on 365 1/4 vuorokautta käsittävä v. joka 4:ntenä v:na (karkausvuotena) lisättiin 1 päivä (karkauspäivä). Juliaaninen vuosi, joka käsittää 365 vuorokautta, 6 tuntia, on 11 min. 14 sek. liian pitkä. Tämä tuottaa 128 v:ssa 1 vuorokauden liikaa. Paavi Gregorius XIII:n uudistama a. (gregoriaaninen kalenteri l. uusi luku) tuli käytäntöön 1582. Siinä karkausvuosia ovat samat v:t kuin juliaanisessa kalenterissa, mutta tasaisista sataluvuista vain ne, joiden sataluku on tasan jaollinen 4:llä. Erotus näiden kahden kalenterin välillä on nyt 13 vuorokautta. Uusi luku otettiin Ruotsissa ja Suomessa käytäntöön 1753.