Alpit, Euroopan korkein ja laajin vuoristo, n. 1,300 km pitkä, 125-250 km leveä; tertiäärikauden alussa poimuttunut. Keskimmäiset alppijonot osittain eri-ikäisiä graniitteja ja gneissejä, osittain kiteisiä ja saviliuskeita; pohjois- ja eteläreunan jonot kalkkia. A. voidaan ryhmittää kahteen suureen ryhmään: Länsi- ja Itä-Alppeihin; rajana on tällöin Boden-järvestä Reiniä myöten Splügenin solan kautta Lago Maggioreen vedetty viiva. Länsi-A:n huomattavimpia huippuja ovat: Monte Viso 3,843 m, Gran Paradiso 4,061 m, Mont Pelvoux 4,103 m, Mont Blanc 4,810 m, Matterhorn 4,505 m, Monte Rosa 4,638 m, Finsteraarhorn 4,275 m, Jungfrau 4,167 m, Rigi 1,800 m; solia: Mont Cenis 2,098 m, Pieni St. Bernhard 2,183 m, Iso St. Bernhard 2,472 m, Simplon 2,009 m, St. Gotthard 2,114 m, Splügen 2,117 m. Itä-A:n huippuja: Bernina 4,052 m,  Ortler 3,902 m, Gross-Glockner 3,798 m; solia: Bernina-sola 2,330 m, Brenner 1,370 m ja Semmering 980 m.

Rautateitä varten on puhkaistu seuraavat suuret tunnelit: Mont Cenis (pituus 12,220 m), St. Gotthard (14,900 m), Arlberg (10,270 m), Simplon (19,731 m), Albula (5,886 m), Karavankkien tunneli (8,016 m), Tauern (8,470 m), Lötschberg (14,536 m). — Tärkeimmät poikkiradat ovat Lyonista Torinoon, Genevestä ja Lausannesta Milanoon, Baselista Milanoon, Baselista Innsbruckiin ja Innsbruckista Wieniin. — Hyödyllisiä mineraaleja verraten niukalti. Länsi-Alpeilta louhitaan rautamalmia, antrasiittia ja vuorisuolaa; Itä-Alpeilta rautamalmia (Steiermark), sinkki- ja lyijymalmia (Kärnten) ja elohopeaa (Krain) sekä vuorisuolaa. — A. muodostavat rajan Keski-Euroopan ja Välimeren ilmastoalueiden välille. Varsinkin talvella on ilmasto laaksoissa erilainen niiden aseman ja korkeuden mukaan. Lämpötilan laskeminen 100 m:n nousulla vaihtelee 0,₅°-0,₆₅°, on suurempi etelässä ja ylempänä kuin pohjoisessa ja alempana. Sateentulo jakautuu epätasaisesti. Itä-Alpeilla se on reuna-alueilla n. 2,000 mm ja keskialueilla 1,200-1,400 mm, Ranskan A:n läntisillä reuna-alueilla 3,000-4,000 mm, mutta Graijisilla A:lla alle 1,000 mm. Lumiraja on eteläsivulla korkeammalla kuin pohjoissivulla: Länsi-A:lla etelässä 3,000 m, pohjoisessa 2,700 m. Jäätikköjen peitossa on n. 4,000 km². — Kasvillisuus muuttuu korkeuden mukaan. Alinna on viljelysvyöhyke, sen ylärajalla (500-700 m) loppuu viininviljelys, luonteenomainen alueelle on kastanjapuu. Sen yläpuolella on lehtimetsävyöhyke (pyökkejä, tammia) n. 1,500 m:n korkeudelle, sitten havumetsävyöhyke (mänty, kuusi, lehtikuusi, sembramänty), pensasvyöhyke (pensaspetäjä, alppileppä, alppiruusu) ja alppinurmikot. Näiden yläpuolella on varsin. alppikasvillisuus kallioiden pengermillä: matalia, koreakukkaisia tai hopeankarvaisia ruohokasveja (kivirikkoja, härkki-lajeja, esikoita, edelweiss, soldanella). — A:n eläimistä mainittakoon luonteenomaisina gemssi, alppikauris, alppivaris, kuruna.