Aluminium l. aluminiumi, hopeanvalkoinen metalli (kem. merkki Al); esiintyy luonnossa vain yhdistyksinä, m. m. maasälvässä, kiilteessä, savessa. Sulamisp. 657°, at.-p. 27, om.-p. 2,₆. Hyvänä sähkönjohtajana ja keveytensä vuoksi saanut moninaisen käytön. A.-jauhe palaa kirkkaalla, valkoisella liekillä suurta kuumuutta synnyttäen; siksi sitä käytetään räjähdysaineissa.

Aluminiumlejeeringit, tärkeimmät: aluminiumpronssit, joissa on kuparia ja 5-10 % aluminiumia; aluminiummessinki, jossa kuparin ja sinkin ohella 2-8 % aluminiumia; magnalium, aluminiumin ohella 10-30 % magneesiumia; aluminiumhopea, jossa 2/3 aluminiumia, 1/3 hopeata; alseeni, jossa 2/3 aluminiumia ja 1/3 sinkkiä; duraluminium, 95 % aluminiumia, loput kuparia ja magneesiumia.

Aluminiumnitridi, aluminiumia ja typpeä sisältävä yhdistys (AlN); käytetään teollisuudessa amoniakin ja puhtaan aluminiumoksidin valmistukseen.

Aluminiumoksidi, aluminiumia ja happea sisältävä kem. yhdistys (Al₂O₃); esiintyy luonnossa korundina, rubiinina, safiirina, smirgelinä.

Aluminotermia l. termiittimenetelmä, aluminiumin palamisesta syntyneen suuren kuumuuden (n. 3,000° C) käyttäminen tekn. tarkoituksiin, esim. metallien (m. m. kromin ja mangaanin) pelkistämiseen, raudan uuttoon j. n. e. Aluminium on jauheena, palamiseen tarvittava happi saadaan pelkistettävän metallin oksidista.