Amerikka ks. Etelä-, Keski-, Pohjois-Amerikka. — Löytöhistoria. N. 1000 j. Kr. kävivät norjalaiset tiettävästi ensim. eurooppalaisina Pohjois-A:ssa. Tämä matka joutui kumminkin unohduksiin. A:n varsinaisena löytäjänä pidetään Kristoffer Kolumbusta, joka 12 p. lokakuuta 1492 saapui Bahama-saaristoon, jatkoi siitä matkaa Kuban ja Haiti’n rannoille ja tältä retkeltä kotiin palattuaan teki vielä kolme retkeä A:n rannikolle saapuen m. m. Etelä-A:n edustalle (1498). Vuotta aikaisemmin oli venetsialainen Caboto käynyt maissa Labradorin rannikolla. V. 1500 ajautui port. Cabral maihin Brasilian rannikolle. 1500-luvun alussa tutkivat useat „pienet löytöretkeilijät” A:n itärannikkoa, m. m. Amerigo Vespucci, jonka nimestä maanosakin on nimensä saanut. Esp. Balboa saapui 1513 Tyynen-meren rannalle lähelle Panamaa. Vv. 1519-21 valtasi esp. Cortez Meksikon ja Pizarro 1526-41 Perun, Almagro kävi 1535-37 Chilessä. Magalhães purjehti 1520 Etelä-A:n eteläkärjen ympäri suorittaen samalla ensim. maapallonympäri-purjehduksen. Orellana suoritti 1541 seikkailukkaan matkan Perusta Amazon-virtaa myöten sen suuhun asti. Hudson (1610), Baffin (1615), James Cook (1778), John ja James Ross (1829-33), Sverdrup (1898-1902) y. m. ovat tehneet A:n pohjoisia rannikkoja tunnetuiksi. Engl. Mac Clure purjehti 1850-54 luoteisväylän, ja 1903-06 suoritti norj. Amundsen saman matkan uudelleen. Etelä-A:n myöhemmistä tutkijoista on mainehikkaimpia A. von Humboldt (1799-1804), nykypäivien tutkijoista mainittakoon ruots. Erland ja O. Nordenskiöld sekä suom. R. Karsten.