Apostoli (kreik.), Jumalan lähettiläs evankeliumin julistamiseksi, varsinkin
Jeesuksen 12 opetuslasta, mutta yleensäkin kristinuskon ensim. levittäjä
jossakin maassa. — Apostolien oppi ks. Didake. — Apostolien tekoja l. teot,
U:n T:n 5:nnen kirjan nimi; jälkimmäinen osa kaksoisteosta, jonka edellisenä
osana on Luukkaan evankeliumi. Se kertoo kristinuskon leviämisestä
Palestiinassa ja Paavalin lähetystoiminnasta. — Apostolinen kuningas, Unkarin
kuninkaan v. 1000 saama arvonimi; siirtyi 1758 Itävalta-Unkarin hallitsijalle.
— Apostolinen suksessioni, „apostolinen seuranto”. Kat. kirkko panee papiksi
ja piispaksi vihkimyksen pätevyyden ehdoksi, että sen on toimittanut piispa, joka
itse on saanut vihkimyksensä samoin vihityltä, niin että katkeamaton sarja
ulottuu, kuten uskotaan, apostoleihin asti. Myöskin anglikaaninen kirkko pitää
kiinni a. s:sta. Suomessa a. s. katkesi ainakin 1884. — Apostolinen
uskontunnustus (Symbolum apostolicum), ensim. koko kristikunnalle,
yhteisistä ekumeenisista l. yleisistä uskontunnustuksista. Nykyisessä
muodossaan a. u. on peräisin n. 500-luvun alulta. — Apostoliset isät, ne
muin.-krist. kirjailijat, joita pidettiin apostolien välittöminä oppilaina, nim. Klemens
Roomalainen, Barnabas, Ignatius, Papias, Polykarpus ja Hermas. — Apostoliset
konstitutsionit, kreikankielinen, 400-luvun alkupuolelta peräisin oleva Syyriassa
laadittu kokoelma kirkko-oikeudellisia säädöksiä. — Apostoliset seurakunnat,
apostolien itsensä perustamille seurakunnille annettu kunnianimi.