Arabia, niemimaa Aasian lounaiskolkassa, pinta-ala (Sinai mukaan luettuna) n. 3 milj. km2, yli 3 1/2 milj. as.; geologisesti Afrikan
suoranaista jatkoa. Rannikolla kapea alava kaistale, sen takana lounaassa ja koillisessa jyrkkärinteinen vuoristo (korkeimmat
kohdat n. 3,000 m), sisäosat erämaan ja aron täyttämää ylänköä. Hedelmällisimmät seudut ovat Jemen („onnellinen A.")
lounaassa ja Hadramaut Intian-meren rannalla. Ilmasto mantereista, kuivaa ja kuumaa; polttava samum-tuuli raivoaa kesä-
syyskuussa. Kuivuuden vuoksi joenuomat suurimman osan vuotta vedettöminä vadeina. Viljellään taateleita, puuvillaa, riisiä,
maissia, kahvia ja hedelmiä. Liikenne tapahtuu etupäässä kameelikaravaaneilla; äskettäin on valmistunut rautatiekin, Hidžas- 1.
pyhiinvaeltajarata: Damaskos-Medina-Mekka. — Asukkaat, arabialaiset, osaksi paimentolaisia, beduiineja, osaksi paikallahan
asuvia maanviljelijöitä, fellaheja, tai kauppiaita. Heidän ohellaan elää A:ssa juutalaisia ja neekereitä. Islam vallitseva uskonto.
Historia. Arabialaisten onnistui säilyttää itsenäisyytensä Assyrian ja Rooman valloitusyrityksistä huolimatta. Beduiinivaltioihin
jakaantuneen A:n yhdisti Muhammed 600-luvun alkupuoliskolla. Kalifit valloittivat Persian, Syyrian ja Egyptin, mutta A. jäi syrjään 
valtakunnan paisuessa suurvallaksi. Siellä syntyi jotenkin itsenäisiä ruhtinaskuntia. Turkkilaisten onnistui 1517 anastaa
Punaisen-meren ja myöh. myöskin Persian-lahden rannikko. Eräin keskeytyksin A. on ollut Turkin vallassa maailmansotaan
saakka. Sen aikana ja jälkeen ovat syntyneet itsenäiset valtiot Asir ja Hidžas Länsi-A:ssa, Jemen Etelä-A:ssa ja Keski-Arabia
(aik. Nedžd). Nykyisin on A:ssa englantilaisten vaikutus varsin tuntuva, m. m. on heidän suojeluksessaan Oman, Katar, Koweït,
Abu Sabi, Dibai, Šardia, Ras el Chaima. Adjman ja Umm el Kaweïn nimiset valtiot. [Huart (ransk., 1912; saks., 1916).]

Arabia, posliini-, kaakeli- ja fajanssitehdas Helsingin laidassa.

Arabialainen taide rajoittuu etupäässä rakennustaiteeseen ja taideteollisuuteen. Se kehittyi korkeimmilleen Luoteis-Afrikassa ja
Espanjassa (maurilainen tyyli). Sille on tunnusmerkillistä kiila- ja vars. hevosenkenkäkaari, stalaktiittiholvit (päällekkäin ja limittäin
ladotuista särmikkäistä kipsillä päällystetyistä puupalikoista tehdyt) sekä erittäin runsas, itämaisia mattoja muistuttava värikäs
pintakoristelu, n. s. arabeskit. Pylväät ovat hoikkia ja kapiteelit usein tyylitellyt kukanumppujen muotoon. Rakennuksissa on
koristeellinen puoli etualalla konstruktiivisen kustannuksella. Huomattavimmat arab. rakennukset ovat moskeijat, palatsit
(kuuluisimmat Delhissä, Sevillan Alcazar ja Granadan Alhambra), basaarit ja hautamonumentit. Taideteollisuudessa ovat
korkeimmalle kehittyneet metalli-, keramiikki- ja lasityöt sekä kudonta, vars. mattojenvalmistus.

Arabialaiset, niiden seemiläisten kansojen yhteinen nimitys, joiden äidinkieli on arabia. Alkuperäisestä kotimaastaan Arabiasta,
jossa heitä vielä elää sekoittumattomina, a. ovat levinneet Syyriaan, Palestiinaan, Mesopotamiaan, koko Pohjois-Afrikkaan, Sudaniin,
Sansibarin ja Maltan saarille. — Kansatieteellisesti tällä sanalla tarkoitetaan vain Arabian asukkaita. Nämä ovat joko paimentolaisina
eläviä, kangasteltoissa asuvia beduiineja tai vakinaisissa kylissä asuvaa maata viljelevää väestöä.

Arabialaiset numeromerkit, tavalliset numeromme 0, 1, 2, 3 ... 9; todennäköisesti int. alkuperää ja arabialaisten Eurooppaan
tuomat; joutuivat täällä käytäntöön 1100-luvulla

Arabian kieli ja kirjallisuus. 1. Arabiankielellä tav. tarkoitetaan sitä seemiläistä kieltä, jota alk. käytettiin vain Pohjois-Arabiassa,
mutta joka etelä-arabialaisen sivistyksen kukistuessa tunkeutui Etelä-Arabiaankin ja islamin kera levisi laajalle Aasiaan ja Afrikkaan.
N. s. klassillinen arabia on erittäin kehittynyttä ja sen sanavarasto suuri. Sitä käytetään vieläkin kirjakielenä, mutta puhekieli on
jakaantunut moniin murteisiin ja saanut runsaasti lainasanoja, Arabialainen kirjoitus luetaan oikealta vasemmalle ja merkitään
siinä vain konsonantit, joita on 28. Lisäksi on kolme vokaalimerkkiä (a. i, u), joita käytetään vain oppineitten kirjoituksissa.
Arabiankieltä ovat tutkineet m. m. suomalaiset Wallin ja Lagus. — 2. Arabiankielinen kirjallisuus on hyvin rikas. Jo ennen
Muhammedin aikaa oli, muotovalmiita paimentolaiselämää käsitteleviä runoja. Kuuluisimmat runokokoelmat ovat „Hamâsa" ja
„Mu'allakât". Käänteentekevä merkitys oli Koraanilla (ks. t.), jonka selittelystä kehittyi islamilainen jumaluusoppi, oikeus- ja
kielitiede. Koraanin rinnalla on kuuluisin satukokoelma „Tuhat ja yksi yötä" (Alf laila walaila). Arabialaisen kirjallisuuden loistoaika
päättyi v:n 1100 vaiheilla. [Brockelmann (saks., 1909), Nicholson (engl., 1923).]