Auringonpilkut, Auringon pinnalla näkyviä tummempia kohtia, joiden läheisyydessä usein näkyy kirkkaampia kohtia, auringonsoihtuja. Näkyvät joskus paljainkin silmin (läpimitta vähintään 40,000 km). Pilkkuja on auringontasaajan kahdenpuolen, aina 30:nnelle, soihtuja 60:nnelle leveysasteelle saakka. Lienevät pyörteitä Auringon fotosfäärissä,
aiheutuen Auringon pyörimisestä akselinsa ympäri A:n vaihtelut vaikuttavat revontuliin ja magneettisiin ilmiöihin maapallolla. Niiden runsaudessa on huomattu 11-vuotinen
jakso; viimeinen maksimi oli elok. 1917. A:n liikkeestä on voitu määrätä Auringon kiertoaika.

Auringonpimennys syntyy, kun Kuu kiertäessään maapalloa joutuu Auringon ja Maan väliin ja estää meitä näkemästä Aurinkoa. A. voi sattua vain
uudenkuun aikana. Koska Maan ja Kuun radat eivät ole samassa tasossa, ei jokainen uusikuu tuo mukanaan a:ta. A. voi olla joko täydellinen, kun
Maa joutuu Kuun sydänvarjoon, osittainen, kun se joutuu Kuun puolivarjoon, tai kehänmuotoinen, kun Kuun sydänvarjo ei ylety Maan pinnalle
asti. Täydellinen a. on määrätylle paikkakunnalle harvinainen siksi, että se näkyy verraten rajoitetulla alueella. Se kestää samalla
paikkakunnalla korkeintaan 7-8 min.

Auringonpisto, äkillinen aivokalvontulehdus, joka aiheutuu kuumien auringonsäteiden välittömästä vaikutuksesta suojaamattomaan päähän tai niskaan.

Auringonsappi, Aurinkoa ympäröivä valoilmiö; syntyy taivaan ollessa hienojen cirrus-pilvien peitossa siten, että valo joko taipuu pilvien sisältämissä
jääkiteissä (auringonkehä) tai taittuu (auringonrengas). Lisäksi esiintyy vielä kehiä, jotka kulkevat Auringon kautta vaakasuoraan tai
tavallisemmin pystysuorasti tai ulkopuolelta sivuavat edellämainittuja. Kahden kehän yhtymäkohdassa syntyy voimakkaampi valokohta, auringonsappi.

Aurinko, aurinkokunnan pallomainen, hehkuva keskuskappale. Meidän armme näkyy pyöreänä, loistavana ympyränä, jonka pinnassa voi suurennuksella
havaita jyvämäisyyttä sekä tummia auringonpilkkuja (ks. t.) ja loistavia auringonsoihtuja. Kiertoaika 25-28 vuorokautta, navoilla suurempi; etenemisnopeus 20 km
tunnissa. Etäisyys Maasta keskimäärin 149 milj. km, halkaisija 1,39 milj. km, näennäisesti 32’. Maan vastaaviin lukuihin verraten on A:n
tilavuus 1,3 milj., massa 324,000, tiheys 0,25, painovoima 28-kertainen. A. on kaiken elottoman ja elollisen voimanlähde maan päällä. Sen valo on n. 200,000
normaalikynttilää tai 600.000 täysikuuta; sen lämpötilaksi on solaarivakiosta laskettu 5,700°. Koko säteily 533,000 trilj. hevosvoimaa, eli 800 hevosv. dm²:ia kohti;
tästä maa saa 1:2,200 milj., mistä kasvit käyttävät 1:10,000; tämäkin on 11 kertaa se määrä, mikä saadaan teollisuuslaitoksissa hiiliä polttamalla.
Tämän energian lähteeksi ei mikään kem. ilmiö ole riittävä, ei myöskään tunnetut radioaktiiviset ilmiöt. Helmholtz arveli siksi A:n kutistumista. Nykyjään
pidetään todennäköisempänä, että A:n massa muuttuu energiaksi suhteellisuusteorian (ks. t.) mukaisesti. Helmholtzin olettamusta
vastaisi A:n ikänä 25 milj. v., nyk. se oletetaan 3 miljardiksi v:ksi. A:n oletettua sulaa, hehkuvaa keskusta ympäröi kolme näkyvää kerrosta: 1) fotosfääri, A:n
valaiseva osa, todennäköisesti nesteiden ja kaasujen hehkuva seos; sen raja muodostaa A:n ulkoreunan; 2) kromosfääri, säteilyä imevä (absorboiva) osa,
sisältää kaasuina enimpiä maan päällä tavattavia alkuaineita; väriltään punainen; tästä purkautuvat protuberanssit, kauas A:n reunasta ulottuvat
tulisyöksyt; 3) korona, näkyy samoin kuin edellinen ainoastaan auringonpimennysten aikana; valkea, vähän tunnettu, todennäköisesti hyvin ohutta,
kaasumaista ainetta. vrt. kuvia kirjoituksissa Auringonpilkut, Auringonpimennys.

Aurinkoaika, tähtiajan vastakohtana aika, jonka yksikkö, aurinkovuorokausi. on se aika, mikä kuluu Auringon kahden korkeimmillaanolon välillä. Koska
aurinkovuorokausi on eri pitkä eri vuodenaikoina, niin todellinen a. ei etene tasaisesti. Käytännössä ajanmittaus perustuu sen vuoksi keski-a:aan, jonka
vuorokausi on aina yhtä pitkä kuin aurinkovuorokauden keskipituus.

Aurinkoeläimet (Heliozoa), juurijalkaisten luokkaan kuuluva alkueläinlahko; pallomaisia, valejalat säteittäisiä; eräillä lajeilla piiranka, toiset rangattomia.

Aurinkokello, laite ajankulun seuraamiseksi sauvan tai levyn varjon asemaa tai pituutta havaitsemalla. Yksinkertaisimman a:n muodostaa Pohjantähteen tähtäävä puikko,
jonka varjo lankeaa tätä vastaan kohtisuoralle tasolle, millä oleva ympyränkehä on jaettu 24 yhtäsuureen kaareen, vastaten tunteja.

Aurinkokeskinen l. heliosentrinen tähtit. määräys on sellainen, jossa Auringon keskipistettä pidetään kiinteänä pisteenä.

Aurinkokone, laitos, jossa auringonlämpöä käytetään käyttövoimana. Se on höyrykone, jonka pitkän putken muotoista kattilaa suuresta peiliryhmästä
heijastuva auringonlämpö kuumentaa. Vielä ilman käytännöllistä merkitystä.

Aurinkokunta, aurinko ynnä sitä kiertävät kiertotähdet kuineen, pyrstötähdet ja meteoriparvet. A:ia on lukemattomia, kiintotähdet keskuskappaleinaan. —
Aurinkokuvastin ks. Heliostaatti. — Aurinkomikroskooppi, valo-opillinen suurennuskone, jossa suurennettavaa esinettä valaistaan auringonvalolla ja kuva projisioidaan
varjostimelle. — Aurinkopyörät ks. Kiertopyörät. — Aurinkospektri ks. Spektraalianalyysi. — Aurinkovakio ks. Solaarivakio. — Aurinkovuosi, se aika, jonka kuluessa
Maa kiertää kerran Auringon ympäri, siis 365 vuorokautta 5 tuntia 48 min. 46 sek.