Bakteerit (kreik. bakterion = pieni sauva) l. jakosienet (Schizomycetes),
taiv. kasvikuntaan luettuja, yksisoluisia, paljain silmin näkymättömiä (0,000,5-0,002
mm), ketollisia, tumattomia eliöitä, jotka voidaan ryhmittää seuraaviin muotoryhmiin:
1) kokit l. pallo-b., pallomaisia, yksitellen, parittain, nauhamaisina ketjuina
tai epäsäännöllisinä tai säännöttöminä joukkioina esiintyviä; 2) basillit l.
sauva-b., lieriömäisiä soluja,; 3) spirillit, kierteisiä (heikosti
kierteisiä sanotaan vibrioneiksi, monikierteisiä spirokeetoiksi). —
B:eja on luonnossa miltei kaikkialla Useat liikkuvat vilkkaasti väryskarvojen
avulla, joita voi olla solun toisessa tai molemmissa päissä tai kautta koko
pinnan. Lisääntyvät jakautumalla. Epäedullisissa olosuhteissa monet
muodostavat solun sisään n. s. lepoitiöitä, jotka ovat hyvin vastustuskykyisiä.
Useimmat b. viihtyvät paraiten +10° ja +40° välillä olevissa lämpötiloissa,
mutta monet voivat varsinkin itiötilassa sietää suurta kuumuutta ja kylmyyttä
(jopa —190° tai +130°). Eräille lajeille on happi välttämätön elämän
edellytys (aërobit) toiset tulevat toimeen sekä sen yhteydessä että ilman sitä
(fakultatiiviset anaërobit), toiset taas vain hapetta (anaërobit). — B:n
aikaansa annokset ovat hyvin moninaiset ja niiden merkitys niin hyvin luonnon
elämässä kuin ihmisen taloudessa erikoisen suuri. Niinpä käyte-b.
(zymogeeniset b.) synnyttävät elottomissa orgaanisissa aineissa käymistä
aiheuttavia käyteaineita (entsyymejä, fenmenttejä), mätänemis-b.
(saprogeeniset b.) hajoittavat kuolleiden eläinten ja kasvien solukot
yksinkertaisemmiksi, vihreiden kasvien ravinnoksi kelpaaviksi yhdistyksiksi, edistäen siten
aineiden kiertokulkua luonnossa ja samalla valmistaen tilaa uudelle elämälle;
tauti-b. (patogeeniset b.) tuhoavat eläviä kasvi- ja eläimsolukoita erittämällä
myrkyllisiä aineenvaihtotuotteita (toksiineja); väri-b. (kromogeeniset b.) synnyttävät
omituisia väriaineita ja valo-b. (fotogeeniset b.) aiheuttavat
ravintoalustassaan aikoinaan suurta ihmetystä herättäneitä valoilmiöitä; n. s. maa-b:sta
eräät (juuribakteerit) voivat yhteyttää vapaata typpeä, toiset (nitriitti- ja
nitraatti-b.) hapettavat amoniakin typpihapoksi siten lisäten maan
ravintoaineenpitoisuutta.

B:n käytännöllisen merkitykseni vuoksi on niiden tutkimus kehittynyt
erikoiseksi tieteenhaaraksi, bakteeriopiksi l. bakteriologiaksi,
josta on muodostunut lääketieteen, maatalouden ja eri teollisuudenhaarain tärkeä
aputiede. Bakteeritutkimuksissa on suuri merkitys bakteeriviljelyksillä, joita
suoritetaan joko ravintoliuoksissa tai hyytelömäisellä alustalla (esim.
agar-agarilla, ks. t.); niillä, voidaan todeta eri bakteerilajien kasvutapa ja fysiologiset
ominaisuudet. Tautibakteerien kokeellisessa tutkimuksessa käytetään eläviä
koe-eläimiä, tavallisimmin hiiriä, marsu ja tai kaniineja. — Bakteriologian
varsinaisena perustajana pidetään Louis Pasteuria (ks. t.); tautibakteerien
tutkimisessa on Robert Koch illa (ks. t.) uranuurtajan osuus. —
Bakteriofobia, bakteeripelko, bakteerikauhu. — Bakterioosi, kasvitauti, jonka joku
bakteerilaji yksinänsä aiheuttaa. — Bakteroidit, nystyräbakteerit,
hernekasvien juurinystyröissä elävät luonnottoman suuret bakteerit, jotka kasvi imee
itseensä saaden siten niiden yhteyttämän typen.