A, euroopp.-lat. kirjaimiston ensim. merkki; käytetään usein tarkoittamaan alkua ("A ja O" = alku ja loppu); matematiikassa tunnettujen suureiden merkki; logiikassa A:lla tav. merkitään sitä, mikä on tunnettu tai on lähtökohtana (subjektia, jotavastoin B osoittaa predikaattia).

  Lyhennyksissä A (a) merkitsee esim. lat. anno (vuonna) tai ante (ennen), kellon rukkauslaitteessa avancer tai avance (nopeammin), rahoissa, että raha on lyöty maan tärkeimmässä rahanlyöntipaikassa.  -  Mus. Yleisesti tunnustettu "normaalisävel", josta lähtien toisten sävelten korkeustaso määritellään; viritysraudoissa sen ohella käytetään myös c-säveltä.