Aisti, sielun kyky saada ulkomaailmasta (ulkonaiset a:t) tai ruumiin tiloista (elollis-a:t) yksinkertaisia vaikutelmia, aistimuksia. Ulkonaisia a:eja erotetaan tavallisesti viisi: näkö, kuulo, maku, haisti, tunto, joista viimeksimainitussa voi erottaa useampia "ala-aeja": paine-a:n, lämpötila-a:n ja mahdollisesti liike-a:n. Elollis-a:eilla tajuamme esim. nälkää, janoa, kylläisyyttä, väsymystä, virkeyttä y. m. Niihin kuuluviksi voidaan lukea myös asento-a., joka välittää meille tietoa ruumiimme asennoista, ja lihas-a., jonka avulla saamme käsityksen ruumiimme ja jäsentemme liikkeistä ja keskenäisestä asemasta. Aistimisessa hermoon aina vaikuttaa jokin ärsytys, joka hermoa pitkin johtuu aivoihin, missä se tajuntaan synnyttää yksinkertaisen mielteen, aistimuksen. - Kuvaannollisesti puhutaan esim. kauneus-a:sta, historiallisesta a:sta.

Aistimuskeskukset, ne kohdat aivoissa, joihin aistimista saapuvat ärsytykset päätyvät ja joissa tietoinen aistimus syntyy.

Aistin, aistimuksia välittävä elin. A:t ovat tuntohermojen päätelaitteita, jotka vastaanottavat ärsykkeitä, mitkä muuttavat tuntohermojen ärsytystilaa. Kukin a. on monimutkaisesti erilaistunut elin, joka kykenee vastaanottamaan ainoastaan määrätynlaisen aistimuksen. Painevaikutuksia, lämpötilanmuutoksia y. m. vastaanottavat erikoiset hermonpäälaitteet ihossa, valoärsykkeitä silmä, ääniaaltoja korva, j. n. e. Myös kasveilla oletetaan olevan a:ia. Tuntokasvilla ja kärpäsloukulla erikoiset sukaset vastaanottavat paineärsykkeitä, moniaiden lehtien päällyskettosolujen mykiömäiset ulkoseinät valoärsykkeitä.

Aistinepiteeli, epiteeli l. limakalvo, joka sisältää aistinsoluja.

Aistinhairahdus on havainto, jossa luulee aistivansa jotakin muuta, kuin mitä todellisesti on havaittavana.

Aistinhermot, aistimista keskushermostoon päin johtavat, jotakin ärsytystä kuljettavat hermot.

Aistinsolu, eläimillä aistinepiteelissä oleva solu, joka itse (ei sen dendriitti) toimii ärsykkeen vastaanottajana. Myös kasveilla on a:ja, jotka vastaanottavat paino-, valo- y. m. ärsykkeitä.

Aistiviallinen, henkilö, jolta näkö tai kuulo puuttuu täydelleen tai melkein täydelleen.

Aistivialliskoulut, kuuromykkäin opetus, sokeainkoulut, tylsämielisten kasvatuslaitokset.