1248762948_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Alkuopetus, alk. kodin tarjoama opetus lapsille, sitten myös alimpien kansanopetuslaitosten antama. Suomen varhaisimmat a:ta antavat koulut olivat piispa Gezelius vanhemman toimesta v:sta 1666 lähtien perustetut kiinteät pikkukoulut ja kiertokoulut. Kun kansakouluja ei v:n 1866 kansakouluasetuksen ilmestyttyä voitu kaikkialle perustaa, saivat yllämainitut alkukoulut korvata niitäkin. Kansakoulunopettajien tuli puolestaan 6 viikkoa vuosittain opettaa vasta-alkavia, että he pääsisivät kansakoulun 1. luokalle. Kirkollisia kiertokouluja oli maassamme 1,283 v. 1915, 1,316 v. 1920 sekä kiinteitä pikkukouluja 260 v. 1915, 91 v. 1920; molemmissa yhteensä oli oppilaita 197,721 v. 1915, 170,557 v. 1920. A. saatiin tyydyttävästi ratkaistuksi vasta oppivelvollisuuslailla (1921), jossa määrättiin 2-vuotisia alakansakouluja, joita siihen asti oli ollut vain kaupungeissa, perustettavaksi myös maalaiskuntiin ja niissä käynti pakolliseksi. Näitä maalaiskuntien alakansakouluja oli kiinteitä 778 ja kiertäviä (tav. kahdessa paikassa olevia) 112 vv. 1921-22 sekä niissä oppilaita 27,885 ja 5,223. Opettajien pätevyysehtona on päästötodistus 2-vuotisesta alkukouluseminaarista (ks. t.). Kaupungeissa toimii myös oppikouluihin valmistavia n. s. valmistavia kouluja.