Ammatintarkastus, valtion puolesta ammattientarkastajan toimittamia työolojen ja työväensuojeluslaitteiden tarkastus. A. säädettiin Suomessa 1889. Nykyisin on meillä ammattien ylitarkastaja ja naispuol. apulaisylitarkastaja, 8 miespuolista ja 4 naispuolista ammattientarkastajaa sekä työläisapulaisia ja kunnallisia tarkastajia. — Ammattien edistämislaitos, laitos, joka sekä käytännöllisillä että tietopuolisilla kursseilla ajanmukaisissa työpajoissa, neuvonantotyöllä, luennoimistoiminnalla, näyttelyillä, kirjastolla y. m. pyrkii kehittämään ja täydentämään ammattimiesten, työnjohtajain ja työntekijäin ammattitaitoa. Helsinkiin perustettiin 1921 V. v. Wrightin aloitteesta a. e., jota ylläpidetään erityisen säätiön varoilla. — Ammattientarkastaja ks. Ammatintarkastus. — Ammattihygienia, terveydenhoito, joka pyrkii edistämään terveydentilaa eri ammateissa, eritoten työväen keskuudessa. — Ammattijärjestö ks. Ammattiyhdistys. — Ammattikasvatusneuvosto, per. 1917, Kauppa- ja Teollisuushallituksen apuna ammattikasvatusta koskevissa asioissa; siinä on viran puolesta olevien jäsenten ohessa myöskin ammatillisten oppilaitosten, työnantajain ja työntekijäin edustajia. — Ammattikoulut, johonkin erityiseen ammattiin valmistavat oppilaitokset: sotakoulut, seminaarit, kauppaoppilaitokset, teollisuuskoulut, maanviljelyskoulut y. in. — Ammattikunta, samaa ammattia harjoittavien käsityöläisten yhdistys, johon kuuluminen on ammatinharjoittamisen ehtona. A:t syntyivät keskiajan kaupungeissa. Yhtenä a:ien tehtävänä oli pitää huolta, että kuluttajat saivat kunnollista tavaraa kohtuullisesta hinnasta, mutta tärkein oli jäsenten yhteisten etujen valvominen. A. koetti poistaa kilpailun ammattipakon avulla: vain johonkin a:aan kuuluva käsityöläinen sai harjoittaa sen alaan kuuluvaa ammattia. A.-laitoksen kukoistusaika oli keskiajan loppupuolella. Aikojen vaikeutuessa a:t muuttuivat suljetuiksi. A:ien työala rajoitettiin tarkoin, ja niissä sai olla vain määräluku jäseniä; mestariksi kohoaminen tehtiin miltei mahdottomaksi muille kuin mestarien sukulaisille. Mestarien ja kisällien riidat aiheuttivat työnseisauksia. — A.-laitos menetti merkityksensä Englannissa 1700-luvulla, hävitettiin Ranskassa 1791, Saksassa vasta 1869. Ruotsissa ja Suomessa a.-laitos järjestyi vasta Vaasa-kuninkaiden aikana, Suomessa vasta 1620-luvulla Turussa. 1700-luvulla useissa säädöksissä a.-laitosta lievennettiin ensin 1739 ja sitten Kustaa III:n aikana. Lopullisesti se hävisi Suomessa vasta 1868. A:ien sijaan tuli kaupungeissa käsityöyhdistys. [Ehrström, „Öfversikt af det finska skråväsendets historia”. — Ammattilaiskoulu ks. Ammattiopetus. — Ammattiliitto, pysyväinen saman ammatin tai teollisuushaaran alalla syntyneiden ammattiyhdistysten (ks. t.) liitto. Suomessa kuului 1923 Suomen Ammattijärjestöön 22 a:oa. — Ammattineuroosit, eri ammateille ominaiset hermotoiminnan häiriöt, esim. kirjoituskouristus, hermollinen käheys y. m. — Ammattiopetus. Ammattiin valmistavat laitokset ovat meidän maassamme kansakoulun jatkoluokat ja ammatteihin valmistavat koulut (Asetus 2/3 1920), joissa viimemainituissa opetus jo on suunnattu määrättyihin ammatteihin, poikakouluissa pääasiassa puu- tai metallitöihin, tyttökouluissa puku- tai liinavaateompeluun. Vars. ammattiin perehtyminen käsityössä ja teollisuudessa tapahtuu määrätyn oppikauden kuluessa, jolloin tärkeimpänä opinsaantimuotona on käytännöllinen työskentely 28/4 1923). Tämän lisäksi annetaan tietopuolista opetusta yleisissä ammattilaiskouluissa (Asetus 2/3 1920) — entinen nimi käsityöläisko lut. Niitä käsityö- ja teollisuusammatteja varten, joissa oppilaita ei kasvateta, on olemassa omilla työpajoilla varustettuja ammattioppilaskouluja (Asetus 2/3 1920). Työnjohtajien valmistamista varten on teollisuuskouluja (Asetus 14/1 1911), työnjohtajakoulut (Asetus 2/3 1920), osin myös tekn. opistot, jotka myöskin samoin kuin Tekn. Korkeakoulu valmistavat johtajia suurteollisuusyrityksiin. Liikkeenharjoittajien ja työnjohtajain kuin myös osin vanhempien työläisten ammattitaitoja ja -tietoja täydentämään on tarkoitettu tilapäiset tai pysyvät mestarikurssit ja ammattien edistämislaitokset. — Kauppa- ja liike-elämän alalla antavat a:ta kauppaoppilaitokset (Asetus 28/1 1904). Alemman asteen oppilaitoksia ovat: kauppa-apulaiskurssit, kauppakoulut ja kauppaopistot; ylimpänä oppilaitoksena on Kauppakorkeakoulu. — Ammattioppilaslautakunta, tehtävänä on valvoa 28 p. huhtik. 1923 annetun oppisopimuslain noudattamista. — Ammattioppilaskoulu ks. Ammattiopetus. — Ammattiosasto ks. Ammattiyhdistys. — Ammattipakko ks. Ammattikunta. — Ammattitaudit, ominaiset taudit, esim. lyijymyrkytys maalareilla, nikotiinimyrkytys tupakkatyöläisissä. — Ammattitilasto, tilastollinen selvitys sekä siitä väestön osasta, joka välittömästi tai välillisesti (esim. perheenjäsenet) saa säännöllisen toimeentulonsa määrätyistä ammateista, että siitä, joka elättää itseään ilman määrättyä taloudellista tointa, eli ammattia vailla olevasta väestön osasta. Ammatittomia l. ammattia vailla olevia ovat koroilla-eläjät tai yleisillä varoilla ylläpidettävät ja hyväntekeväisyyden varassa elävät. Tilapäisesti työttömät merkitään asianomaisiin ammatteihinsa. A:ssa eritellään vielä ammatissa toimivien asema jakamalla heidät itsenäisiin, apulaisiin ja työläisiin. — Ammattituomioistuimet, työnantajien ja työntekijöiden välisten työsuhteesta johtuvien riitaisuuksien ratkaisemiseksi asetetut asiantuntijoista muodostetut erityiset tuomioistuimet. Jäsenistä on puolet työnantajia, puolet työntekijöitä. — Ammattiurheilija, henkilö, joka elinkeinonaan harjoittaa urheilua; vastakohta: amatööriurheilija. A:hin luetaan myös valmentajat l. treenarit. — Ammattivapaus ks. Elinkeinovapaus. — Ammattiyhdistys, pysyväinen, tav. samalla paikkakunnalla asuvien ja samaan, joskus eri ammatteihin kuuluvien työntekijäin yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia työehtojen parantamiseksi. Paikalliset a:t yhdistyvät tav. koko maan käsittäviksi ammattiliitoiksi. Tämän vuosisadan alkupuolilta lähtien ovat työläiset niissä ammateissa, jotka tulevat kysymykseen jonkun teollisuushaaran alalla, ruvenneet yhtymään suuriksi teollisuusliitoiksi. Paikallisjärjestöksi toimivien a:ten yhtymää. Ammattijärjestö (maajärjestö) on yleinen keskusjärjestö. Ensim. a:t perustettiin Englannissa 1700-luvulla. 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyi nykyaikainen a.-tyyppi ammattiliittoineen, joista osa 1889 liittyi keskusjärjestöksi „General federation of trade unions”. Englannin a.-liike on antanut aihetta a.-liikkeen syntymiseen muualla. Vain Yhdysvalloissa 1881 syntyi siellä keskusjärjestö „American federation of labor”. Saksassa a.-liike pääsi vauhtiin n. s. sosialistilain tultua kumotuksi 1890. Suurin osa työväkeä on siellä liittynyt sos.-dem. puolueen kanssa yhteistyössä olevaan, 1890 perustettuun „Generalkommission der Gewerkschaften Deutschlands” (v:sta 1919 „Allgemeiner deutscher Gewerkschaftsbund”) muiden liittyessä kristillisiin, hirsch-dunckerilaisiin tai riippumattomien a:iin. Ruotsin a:t ovat v:n 1870 jälkeiseltä, ajalta, useimmilla keskusjärjestönään 1898 perustettu „Landsorganisationen”. Suomessa a.-liike alkoi 1880-luvulla. Ensim. ammattiliitot syntyivät 1890-luvulla. V. 1907 perustettiin keskusjärjestö „Suomen Ammattijärjestö”, johon 1923 kuului 866 osastoa ja 48,146 jäsentä. — Sosialististen ammattijärjestöjen kansainvälinen ammattijärjestö on v:sta 1919 n. s. „Amsterdamin Internatsionale”, johon 1922 kuului n. 23 milj. jäsentä.

Viime aikoina ovat myöskin liikeapulaiset, virkamiehet ja vapaiden ammattien harjoittajat alkaneet muodostaa ammatillisia järjestöjä.