Anglikaaninen kirkko, Englannin valtiokirkko, myös episkopaalinen eli
piispallinen kirkko. A. k. on oppinsa puolesta lähellä reformeerattua kirkkoa,
mutta on järjestyksessä ja jumalanpalveluksessa säilyttänyt paljon katolisuutta.
A. k. syntyi tavallaan 1534, jolloin kuningas Henrik VIII avioerojupakan takia erosi
paavista ja julistautui kirkon korkeimmaksi käskijäksi. Sai pääasiassa nykyisen
muotonsa Elisabetin aikana. Sen tunnustuskirja on „39 artikkelia” (1562) ja
kirkkokäsikirja nimeltään Common prayer-book (1559). A. k. ei tyydyttänyt
katolilaisia eikä innokkaimpia kalvinisteja (puritaaneja), joita vastaan oli käytävä
uskonnollis-valtiollisia taisteluja. A:n k:n sisäinen järjestys on hierarkkinen.
Arkkipiispoja on kolme (Canterburyn, Yorkin ja Walesin). A:ssa k:ssa on vanhastaan
3 puoluetta: korkeakirkollinen, pappisvaltaisine, osittain myös katolisine, mutta
myös kirkollista yhteishenkeä kohottavine ja a:n k:n perinnäistapoja suosivine
pyrkimyksineen, matalakirkollinen, protestanttista virtausta edustava ja
eriuskolaisten kera yhteistoimintaa suosiva, sisä- ja ulkolähetystä tehostava suunta
sekä väljäkirkollinen, vuorovaikutusta kirkon ja yleisen sivistyselämän välille
haluava, muillekin suunnille sosiaalisia herätteitä antanut puolue.
[Holmquist (ruots., 1916).]