Ankkuri, useassa maassa ennen käytetty nesteiden mitta. Suomen a. = 39,26 l.

1273577883_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ankkuri. 1. Rautainen aluksen tai muun uivan esineen kiinnitin. Osat: valin, varsi; kourat, joiden päässä ovat kynnet;
perä, valimen ja kourain yhtymäkohta; rautainen tai puinen tukki, joka on ristissä kouriin nähden; kiinnitysrengas eli
-sakkeli
valimen päässä. — Sieni-a:ia käytetään yleensä poijujen ja loistolaivojen ankkuroimiseen. — Trotmanin a:ssa
kourat kääntyvät tapin ympäri valimen tasossa, joten alapuolella oleva koura tunkeutuu syvemmälle pohjaan.
Martinin a:nkin kourat kääntyvät n. 30°, mutta valinta vastaan kohtisuorassa tasossa, joten molemmat kourat käyvät
pohjaan. — Hallin, Rileyn y. m. a:t, joita nykyjään käytetään höyrylaivoissa, ovat Martinin a:n tapaisia, mutta tukittomia.
— 2. Magneetin a., meltorautakappale, joka asetetaan (hevosenkenkä)magneetin navoille, jotta tämä säilyttäisi
voimansa muuttumattomana. — Yleensä magneetin vetämä kappale (esim. sähkölennätinkoneessa).
— 3. Dynamon ja sähkömoottorin a., sähkömagneettien napojen välissä pyörivä rautalevyistä kokoonpantu rengas tai lieriö.
— 4. Seinä-a., rakennuksissa seinän, kattilamuurin tai muun lujittaja, rautatanko, joka kulkee seinästä seinään, päissä
vistirauta
tai a.-laatta. — 5. Kellon a. ks. Kello. Ankkuripelsin, sidepalkki (ks. t.). — Ankkuripoiju, köydellä ankkuriin
kiinnitetty, veden pinnalla kelluva, ankkurin paikan näyttävä merkki. — Ankkurirana, aluksen keulassa oleva nostolaitos,
jolla ankkuri nostetaan vedenpinnasta alukseen.