Antropo... (kreik.), ihmis-... — Antropofagi, ihmissyöjä. — Antropofagia, ihmissyönti.
— Antropofobia, ihmiskammo. — Antropogenia, oppi ihmisen ja ihmisrotujen
kehityksestä.

Antropogeografia (kreik.), se maantieteen haara, joka käsittelee ihmisen ja hänen
aikaansaannostensa riippuvaisuutta maant ympäristöstä sekä ihmistä maant.
tekijänä: ihmissuvun levinneisyyttä maapallolla, maan luonnontuotteiden käyttöä
ihmisen hyväksi, inhimillisten valtio- ja yhteiskuntamuodostusten riippuvaisuutta
luonnonsuhteista ja niiden merkitystä muihin maant. ilmiöihin nähden. Varsinainen
perustaja saks. Fr. Ratzel.

Antropoidit, ihmisenmuotoiset apinat (oranki, simpanssi, gorilla, gibboni).

Antropologia (kreik.), tiede, jonka tutkimuksen esineenä on ihminen ja ihmissuku.
Eläint. a. käsittelee ihmissuvun yhteyttä ja suhdetta muihin elollisiin olentoihin;
yleinen a. vertailee ihmissuvun eri rotuja ja kansoja toisiinsa ja kuvaileva a. tutkii
ihmissuvun eri anatomisia, fysiologisia, älyllisiä ja siveellisiä ominaisuuksia.

Antropologinen koulu, rikospoliittinen oppisuunta, joka tutkiessaan, miten
rikollisuutta on vastustettava, panee pääpainon rikoksentekijään, hänen sielullisiin
ja ruumiillisiin omituisuuksiinsa muihin yhteiskunnan jäseniin verraten;
huomattavimmat edustajat: it. Lombroso, Ferri, Garofalo, engl. Maudsley, saks.
Benedikt ja ransk. Mangan.

Antropometria (kreik.), oppi ihmisruumiin mittasuhteista, antropologian ja etnologian
aputiede. Poliisilaitoksissa toimitetaan Bertillonin järjestelmän mukaan
antropometrisia mittauksia ennen rangaistujen rikollisten tunnusmerkkien
toteamiseksi.

Antropomorfismi (kreik.), uskonnollinen katsantokanta, joka pitää jumalia ihmisen
kaltaisina olentoina.

Antroposofia (kreik.), myös henkitiede, Rud. Steinerin perustama teosofinen suunta,
joka yrittää saattaa länsimaisen tieteen tulokset sopusointuun intialaisen teosofian
kanssa.