Aristoteles (384-322 e. Kr.), kreik. filosofi, Platonin oppilas 367-347, Aleksanteri Suuren opettajana 343-340,
perusti 335 Ateenaan oman filosofikoulun. A., joka oli vanhanajan monipuolisin oppinut, on liikkunut mitä moninaisimpien
tieteiden alalla. Käsitellyt logiikkaa (sen isä) ja muita filosofian haaroja, fysiikkaa, tähtitiedettä, eläintiedettä,
valtio-oppia, retoriikkaa ja runousoppia. Induktiivista metodia käyttäen A. muovaili Platonin ideaoppia siten, että hän ei
pitänyt olioiden aatetta semmoisenaan todellisena, olioista erotettuna, vaan niihin sisältyvänä, ollen tämä aate l. muoto niissä
tärkeintä. Aine on vain epämääräinen mahdollisuus eli aihe, joka tulee todelliseksi vasta kun muoto pääsee sitä hallitsemaan.
A:n filosofia joutui vanhanajan lopussa unohduksiin, mutta Aristoteles. tuli arabialaisten välityksellä 1200-luvulla
tunnetuksi Länsimaissa ja on vaikuttanut määräävästi varsinkin katoliseen ajatteluun. [Brentano (saks., 1911).]