Arkki ... l. arki ... (kreik.),
etusana useissa kreikan- ja latinankielisissä sanoissa, vars.
 arvonimissä, antaensanan merkitykselle arvolisän. —
Arkkiammatit, alk. varsinaisia virkoja, joiden hoitajilla
oli erinäisiä tehtäviä Saksan keisarin hovissa, varsinkin
kruunausuhlallisuuksissa. Jääneet myöhemmin vain
arvonimiksi, esim. arkkikanslerin arvo. — Arkkidiakoni,
arkkiteini, ensimmäinen diakoneista, myöhemmin
korkea papillinen arvo tuomiokapitulissa, piispan apulainen,
jopa sijainen. — Arkkiherttua (saks. Erzherzog),
Itävallan ent. hallitsijaperheen jäsenistä käytetty arvonimi.
— Arkkimandriitti, kreik.-katolisessa kirkossa eräiden
luostarien esimies. — Arkkipiispa, piispaa lähinnä korkeampi,
henkilö kirkollisessa arvoasteikossa. Turun piispa sai 1817
a:n arvonimen. — Arkkipresbyteeri, „pääpappi", kirkkoherra
kat. kirkossa, myöhemmin arvovirka kat. tuomiokapitulissa. —
Arkkitehti, henkilö, joka on tieteellisesti tutkinut
rakennustaidetta ja sitä käytännössä harjoittaa laatimalla
rakennuspiirustuksia ja valvomalla rakennustöitä. A.-tutkinto
suoritetaan meillä Teknillisessä Korkeakoulussa.
—Arkkitehtuuri, rakennustaide, rakennustapa.
— Arkkitehtuurimaalaus, rakennustaiteellisia kuvia esittävä
maalaustaiteen haara. Luonteenomainen a:n edustaja
on Canaletto. — Arkkiteini ks. Arkkidiakoni. — Arkkitektoninen,
rakennustaiteellinen. — Arkkitraavi (kreik. ja lat.), liitinpalkki,
antiikkisessa rakennustaiteessa tav. kivinen poikkikannatin, joka
lepää pylväiden kapiteelien päällä. — Arkkivaari (lat.), arkiston
hoitaja, — Arkkiveisut, alk. irtonaisille arkeille tai lehtisille
painettuja runoja. Vanhimpia (jo 1670-80-luvuilta) ovat hengelliset
a.; maalliset epähistorialliset a. pääsivät muotiin 1700-luvun
jälkipuoliskolla. [Salokas(1923).] — Arkkivoltti, rakennust.,
kaariaukon reunaa kiertävä profiloitu lista.