Aseet, vihollisen vahingoittamista ja itsensä viholliselta suojaamista tarkoittavat esineet. Ne jakautuvat
hyökkäys- ja suoja-a:iin. Ensimmäisiä a:ita olivat kivet, kalikat y. m. Tehdyistä a:sta on varhaisimpia
alkumuotoinen kiviase, joka vastaa samalla kaikkia työkaluja ja a:ita. Erikoistumiskehityksen kautta
syntyy vähitellen eri tarkoituksiin sovellettuja työkalu- ja asemuotoja. Puukalikka on alkumuotona
erilaisille nuijille, joista kuten kirveistäkin on kehittynyt heittoaseita (esim. bumerangi); niistä yksinkertaisin
on linko, jota lasso l. suopunki muistuttaa. Yleinen pistoase on veitsi l. tikari, josta miekat ja sapelit ovat
kehittyneet. Levinnein pisto- ja heittoase on keihäs, joka on saanut hyvinkin monenlaisia muotoja sekä
sota- että pyyntiaseena. Syntynsä puolesta yksinäinen kaukoase on puhallusputki, jolla lennätetään nuolia.
Tavallinen yhdistetty asemuoto on ollut jousi nuolineen, jonka syntyyn joustavat puunvarret lienevät
johtaneet, ja siitä kehitetty varsijousi. Suoja:asta varhaisin on kiipii, seuraavia haarniska, ja siihen liittyneet
kypäri ja säärykset. [Sfchurtz, „Kulttuurin alkuhistoria" (1914-15); Sirelius, „Suomen kansanomaista
kulttuuria" (1919, 1921).]