Austraalia, Aasian kaakkoispuolella sijaitseva maanosa. Tavallisimmin tarkoitetaan tällä nimellä vain A:n mannerta pienine rannikkosaarineen ja Tasmanian saarta; sanan laajemmassa
merkityksessä kuuluu A:aan edellisten lisäksi Tyynen-meren koko laaja saaristo, n. s. Oseaania.
 

Austraalian manner.
Pinta-ala n. 7,63 milj. km², Tasmania n. 68,000 km². Mantereen pohjoisin niemenkärki Kap York 10° 50’ ja eteläisin Kap Wilson 39° 9’ et. lev., läntisin Steep Point 113° 6’ ja itäisin Kap Byron 153° 40’ it. pit. Suurin pituus pohjoisesta etelään n. 3,200 km, idästä länteen yli 4,100 km. Koillisrannikolla on n. 2,000 km pitkä koralliriuttajono 40-180 km:n etäisyydellä rannasta. Pinnanmuodostukseen nähden on mantereella erotettavissa 3 osaa: 1) itäinen poimuvuorialue, jonka korkein jono A:n alpit (Mount Townsend 2,241 m ja Mount Kosciuszko 2,234 m); 2) keskinen alanko, jossa mantereen ainoa suuri joki Murray ja sen lisäjoki Darling ja jonka länsiosassa useita matalia suolajärviä; 3) läntinen erämaa-alue, jonka suurimmat yhtäjaksoiset erämaat ovat Iso Victoria-erämaa, Gibsonin-erämaa ja Iso Hiekkaerämaa. Ilmasto on mantereen pohjoisosassa troopillista; vuodenaikoja on vain kaksi: pouta-aika (lounaismonsuuni) touko-lokakuussa ja sadeaika (luoteismonsuuni) marras-huhtikuussa. Eteläosassa on subtroopillinen ilmasto: ankarat poudat ja rajut rankkasateet. Useimmissa A:n joissa on vettä vain sadeaikana, pouta-aikana ne kuivuvat lammikkojonoiksi (creeks). Murray- ja Darling-joista saadaan vettä keinokasteluun maanviljelystä varten; porakaivojen vesi soveltuu pääasiassa vain lammaslaumojen juottoon, mutta on liian suolaista kasteluun. Kasvistossa on huomattava endeemisten lajien suuri luku; mantereen lounaisosassa 82 % siemenkasveista endeemisiä. Tunnusmerkillisiä A:lle ovat eukalyptusmetsät, joita on varsinkin itä- ja luoteisosissa, heinäpuut ja akaasiat. Troopillisia sademetsiä on pohjois- ja itärannikolla; sisä- ja eteläosissa on laajoja savanneja, aroja ja erämaita tai akaasia- ja eukalyptus- y. m. pensaikkoja (scrubs); kaakossa kasvaa metsissä saniaispuita. A:sta ei ole ainoatakaan tärkeätä viljelyskasvia kotoisin. Eläimistö on perin erikoislaatuinen. Imettäväiseläimistö on, lukuunottamatta rottia, lepakoita, dingo-koiraa sekä maahan tuotettuja kotieläimiä (kaniinit lisääntyneet maanvaivaksi), vain pussi- ja nokkaeläimiä. Linnusto on rikas (paratiisi- ja lyyrylinnut, papukaijat, musta joutsen, emu, kasuaarit). Kaloista mainittakoon austr. keuhkokala.
Asukkaita on mantereella n. 5,5 milj. (keskimäärin 0,7 henkeä km²:lla, Tasmaniassa n. 220,000. Alkuasukkaat n. s. A:n neekereitä, jotka muodostavat oman rotutyypin. Heidän ihonsa on tumma (ruskeankeltainen-musta), tukka kähärä, silmäkulmat ulkonevat, silmät pienet, nenä lyhyt ja leveä, huulet paksut, ruumiin pituus 150-180 cm. Nykyisin heitä on enää n. 60,000 henkeä, niistä 20,000 eurooppalaisten palveluksessa, muut kiertelevät paikasta toiseen, alkuperäisellä keräilyasteella eläen. — Ensimmäiset maahan siirtyneet eurooppalaiset olivat Englannista lähetettyjä rikollisia. Viime vuosisadan puolivälissä A:ssa tehdyt kultalöydöt aiheuttivat suuren siirtolaistulvan sinne. Nyttemmin ovat maanviljelys ja karjanhoito suurenmoisesti kehittyneinä maan pääelinkeinot. Vehnä on tärkein viljalaji, hedelmiä, viiniä ja sokeria viljellään myös runsaasti. Vielä tärkeämpi elinkeino on karjan (lampaiden, nautakarjan ja hevosten) hoito. Maapallon villamarkkinoilla on A. ylivoimainen; vuotia, talia, voita ja jäädytettyä lihaa viedään maasta paljon. — Väestön valtava enemmistö on englantilaisia; suomalaisia on 2,000-2,500, eniten (n. 900) Uudessa Etelä-Walesissa.
Löytöhistoria. A:n mantereen varsin, löytäjä oli holl. W. Jansz, joka 1605 purjehti Karpentaarian-lahden rantoja; sam. v. purjehti esp. L. de Torres salmesta, joka sai hänen nimensä. V. 1642 A. Tasman totesi, että A. oli suuri saari, eikä tarunomaisen „Etelämaan" niemi. Niinhyvin A:n mantereen kuin saariston seikkaperäisemmän tuntemuksen saavutti kumminkin vasta James Cook kolmen retkensä tuloksena (1768-79). A:n sisäosien tutkimus alkoi vasta 1800-luvulla. V. 1862 onnistui D. Stuartin matkata erämaa-alueen halki etelästä pohjoiseen. Hänen jälkeensä on sama matka suoritettu useitakin kertoja.
Valtiollinen jaoitus. A:n liittovaltion (Commonwealth of Australia) muodostaa 6 engl. siirtomaa valtiota: Victoria (227,610 km², 1,69 milj. as.), Uusi Etelä-Wales (801,494 km², 2,173 milj. as.), Queensland (1,736,500 km², 789,000 as.), Etelä-Austraalia (984,330 km², 513,000 as.), Länsi-Austraalia (2,527,530 km², 344,000 as.) ja Tasmania lähisaarilleen (67,894 km², 219,000 as.). Siihen kuuluu sitäpaitsi territorioina: 1) Pohjoisterritorio (1,356,130 km², 3,550 as.), 2) pieni liittoalue (2,360 km², n. 2,600 as,), jossa rakenteilla oleva liittovaltion tuleva pääkaup. Canberra sijaitsee, 3) Uusi-Guinea, (v. 1921 ent. saks. Uusi-Guinea liitettiin liittovaltioon) Papua-nimisenä territoriona ja 4) Norfolk-saaret. Englannin kuningasta edustaa kenraalikuvernööri ja hänen rinnallaan eduskuntaan nojautuva ministeristö. Eduskunta 2-kamarinen: senaatti ja edustajahuone. Senaattiin valitaan 6 edustajaa joka valtiosta, edustajakamariin valtioiden asukasluvun mukaan yht. 75 edustajaa. Kussakin yksityisvaltiossa on kuninkaan nimittämä kuvernööri ja 2-kamarinen eduskunta paikallisten kysymysten ratkaisijoina.

.Austraalian saaristo l. Oseaania. N. 66 milj. km²:n alueella hajallaan oleva saaristo, jossa maata n. 1 1/4 milj. km². Saaret ryhmitetään kolmeen pääryhmään: Melaneesia (Uusi-Guinea lähisaarineen, Louisiade-, Bismarckin-, Salomonin-saaristo, Santa Cruz-saaret, Uudet-Hebridit, Tukopia-, Loyalty-, Fidži-saaret, Uusi-Kaledonia), Polyneesia (Uusi-Seelanti, Kermadec-, Tonga-, Samoa-, Cook-, Tahiti-, Tubuai-, Paumotu-, Marquesas-, Manihiki-, Tokelau-, Fenix-, Ellice-, Hawaiji-, Sala y Gomez-, Pääsiäissaaret) ja Mikroneesia (Mariaanit, Karoliinit, Palau-saaret, Volcano- ja Gilbert-saaret, Marshall- saaristo). —Uuden-Seelannin, Uuden-Guinean ja Uuden-Kaledonian vuorissa kiteisiä ja kerrostuneita aineksia, muut saaret tuliperäisiä tai korallisaaria (paljon atolleja).
Asukkaat. Melaneesiassa asuu papualaisia ja melaneesialaisia, viime vuosikymmenen aikana on Uuden-Guinean sisäosista löydetty kääpiökansojakin; Polyneesiassa todennäköisesti malaijilaisista polveutuvat polyneesialaiset ja Mikroneesiassa sekakansa, mikroneesialaiset. Yhteensä Oseaaniassa on lähes 3 milj. as. Eurooppalaisia muualla vähänpaitsi Uudessa- Seelannissa, jossa n. 1,285,000 asukkaasta n. 1,220,000 eurooppalaista.
Löytöhistoria. Magalhães löysi Mariaanit 1521, Uusi-Guinea löydettiin 1526, Salomonin-saaret 1567, Tahiti-saaret 1605; Tasman löysi 1642 Uuden-Seelannin eteläsaaren ja 1643 Tonga- ja Fidži-saaret. Eniten A:n tuntemusta laajensi James Cook, joka 1770-luvulla löysi Tubual-, Cookin- ja Hawaiji-saaret, Uuden-Kaledonian y. m. Vielä 1800-luvulla löydettiin us. pienempiä saaria.
Valtiollinen jako. Maailmansodassa siirtyi saks. Uusi-Guinea, Bismarckin-saaret, saks. Salomonin- ja Samoa-saaret Englannille, Mariaanit, Karoliinit ja Marshall-saaret (paitsi Englannille siirtynyttä Nauru-saarta) Japanille. Nykyisin on valtiollinen jako seuraava. Englannin: suurin osa Uutta-Guineaa, Louisiade-, Bismarckin-, Salomonin- ja Norfolk-saaret, Uusi-Seelanti, Cook-, useimmat Samoa-, Fidži-, Kermadec-, Manihiki-, Tokelau-, Fenix-, Tonga-, Gilbert-, Ellice-, Santa Cruz-, Tukopia-saaret, Nauru. Ranskan: Uusi-Kaledonia, Loyalty-, Tahiti-, Marquesas-, Paumotu-, Tubuai-saaret. Englannin ja Ranskan yhteisen hallinnon alaisia ovat Uudet-Hebridit. Yhdysvaltojen: Hawaiji, Mariaaneista Guam, Samoa-saarista Tutuila y. m. Japanin: Mariaanit, Karoliinit, Marshall-, Palau-, Volcano- ja Bonin-saaret. Hollannin: Uuden-Guinean länsiosa. Chilen: Pääsiäissaaret, Sala y Gomez.