Armo, uskonnollisessa kielessä
Jumalan vapaaehtoisen, ansaitsemattoman
rakkauden osoitus, josta syntisen
pelastus riippuu. — Armonjärjestys,
dogmaattinen oppisana, tarkoittaa sitä
järjestystä, jossa Jumalan armo ihmisessä
vaikuttaa. A:een kuuluu Jumalan
puolelta kutsuminen, valaiseminen,
uudestisynnyttäminen ja uskossa säilyttäminen,
ihmisen puolelta parannus, usko ja pyhitys. —
Armonvalitsemus k. predestinatsioni,
dogmaattinen oppisana, ilmaisee, että ihmisen
iankaikkisella autuudella on iankaikkinen,
ihmisestä itsestään riippumaton
perustuksensa Jumalassa. Varsinaisen a.-opin
on kehittänyt Augustinus. Lut. kirkko
hylkää a.-opin. — Armonvälikappaleet,
kirkollisessa kielessä Jumalan sana ja
sakramentit. — Armovuodensäästö ks.
Hautausapu. — Armovuosi, se aika,
jonka virkamiehen leski ja lapset
virkamiehen kuoltua vielä saavat nauttia
hänen palkkaetujaan.